Klinikalle!

Täytin esitietolomakkeen. Vatsanpohjassa alkoi kutkuttaa tutulla tavalla, kun klikkasin sen auki. Olen menossa klinikalle! Vauvaklinikalle!

Vähän kaistapää sitä täytyy olla, että alkaa puuhata uutta vauvaa, vaikka on ollut näin rankkaa. Yllätyksiä on tullut oman fyysisen ja henkisen terveyden kanssa, tukiverkon heikkouden kanssa, sen kanssa että ihan kaiken aikaa vaan väsyttää. Silti kaipuu perheen kasvattamiseen alkaa olla jo kova. 

Kirjoitin jo vuosi sitten, että haluan laittaa toisen lapsen alulle. Tämä oli siis jo vuoden 2018 to-do-listalla! Kuukautiskiertoni kuitenkin käynnistyi (imetyksen vuoksi, ja varmaan sen vuoksi että kroppani on muutenkin ollut niin sekaisin) vasta marraskuussa. Nyt odottelen kolmansia kuukautisiani alkaviksi ja olen menossa vähän juttelemaan lääkärin kanssa siitä, millä aikataululla edettäisiin.

2018

Katsottiin Murun kanssa keskiyön raketteja meidän parvekkeelta - Muru oli kantorepussa, hereillä, ja nauroi ilotulitukselle. <3 Herkistyin kun tajusin, että minulla on nyt tässä lapsi josta niin kauan haaveilin - ja vuoden 2018 vastaanotan lapseni kanssa. ME OLEMME NYT PERHE, eikä se enää muutu, sitä ei voi kukaan enää ottaa meiltä pois! 

Ja entäs se, miten huipputyyppi Muru on! Miten pöhköt jutut hänellä on ja miten iloinen hän on. Tänään hän on murissut  istuessaan potalla, nauranut katsoessaan kattoon, päristellyt iltapuurolla. Vahva läsnäolo, kuvasi eräs kaveri. <3 

Samalla tajusin, että voin fyysisesti todella todella huonosti nyt, ja oikeastaan koko mennyt vuosi oli sitä, välillä aina voin hetken paremmin ja sitten taas mentiin - eikä psyykkisessä voinnissakaan ole oikein kehumista. Vuosi 2018 tuokoon muutoksen! Tein lupauksen: alan voida paremmin.

Muru nukahti rinnalle rakettien katsomisen jälkeen. Nousin kantaakseni hänet makkariin, katsoin meitä peilistä ja totesin, että vuosi 2018 saa tulla, ja tässä se tulee, ja tässä me olemme, ja vuosi 2018 on niin freesi ja samalla täynnä, aivan täynnä väriä. <3

--- 

Hyvää uutta vuotta, lukijat!