tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kesäviikonloppu

Viime viikonloppu oli elvyttävä ja mukava! Oltiin kummilassa yötä, saunottiin, sain rentoilla Murun tepastellessa kummitädin kanssa pitkin pihaa ja kiipeillessä pöydille. Pääsin puistojoogaan! Oltiin  myös puistokirppiksellä, ja sunnuntai-iltana istuttiin naapureiden kanssa omassa pihassa; äidit söivät mutakakkua ja lapset vesimelonia (täysin reilu jako). 

Eilen vielä viikonlopun jatkeena kävin kaveriporukalla terassilla ilman Murua, taisi olla ensimmäinen reissuni ravintolaan ilman häntä. Tekee hyvää olla välillä muussa roolissa kuin Murun äidin roolissa. Tosin muuta puhuttavaa kuin hän en kauheasti keksi. ;)

Seuraavassa kuvakooste viikonlopun tunnelmista. Nyt on hyvä polkea duuniviikkoa käyntiin. Työviikkoni alkaa vasta näin tiistaina, koska maanantaisin olen vapaalla, mikä on mahtavaa. 

Ah!



"Kukka. Äi." (Äidille kukka. <3 ) 

Riippumatossa. Tarvittais tällainen meidän parvekkeelle!

Kynsilakan siisteys mallia "mamma".  

torstai 5. heinäkuuta 2018

Kesä, duuni, biitsi (Muru 1 v 2 kk)

Moi! 

Olemme elossa ja voimme ihan hyvin! 


Arkemme on muuttunut viimeisen kuukauden aikana: Olen palannut töihin. Aiemmin kerroin hakeneeni hoitovapaata siihen saakka, kun Muru täyttää kaksi vuotta. Niin hainkin, mutta sitten sain uuden työpaikan! Olin jo tovin hiljaisesti katsellut uusia töitä, koska vanhan sijainti oli huono. Aloitin viime kuussa uudessa paikassa osa-aikaiset työt kolmena päivänä viikossa. Osa-aikaisuus jatkuu toistaiseksi ja on meille loistava ratkaisu: saan olla vähän töissä, saan palkkaa, saan samalla olla paljon Murun kanssa.

Muru on aloittanut päiväkodissa. Alku ei toki ole sujunut täysin ilman haasteita; Muru on kuitenkin pääosin viihtynyt  hyvin ja sopeutunut yllättävän nopeasti. Päiväkoti on lähellä meitä, mikä on minulle tärkeää. Murun matkat kestävät viisi minuuttia ja taittuvat kantorepussa. <3 Matkalla kommentoidaan kukkia ja mehiläisiä (ei mitään kaksimielistä viittausta tässä; Muru osaa sanoa "kukka" ja kysyttäessä tehdä mehiläisen surinan). 


Itseäni ovat valitettavasti hiertäneet muutamat kehnosti toimineet yhteistyön osa-alueet päiväkodin henkilökunnan kanssa. Olen niin kutsuttu 'vaativa äiti' - siis äiti joka haluaa lapselleen parasta ja jonka täytyy saada luottaa siihen, että lapsen tarpeet otetaan hoidossa huomioon. Muru on ryhmänsä kuopus, enkä tahdo hänen jäävän varjoon sen vuoksi että hän on ns. perustyytyväinen lapsi. Käyn asioista vielä keskustelua henkilökunnan kanssa, ymmärrän että hekin tekevät parhaansa, ja uskon ja toivon yhteisen sävelen vielä löytyvän. Mutta tämä on vähän ahdistanut. 

Päiväkodin aloitus toi mukanaan myös Murun ekat korva- ja silmätulehdukset, ja itselläni on poskiontelo käynyt pahan kerran ongelmalliseksi. Olemme siis toistaiseksi enemmän sairastaneet kuin olleet hoidossa ja töissä. On raskasta kun Muru sairastaa, koska emme voi oikein mennä mihinkään, Muru kyllästyy kotona ja on tietysti sairautensa vuoksi hyvin tarvitseva, unirytmi hajoilee ja minä uuvun, eikä kukaan lähipiiristä tahdo tulla avuksemme tartunnan pelossa. Kun siihen lisätään se että olen itsekin kipeänä, on kaaos lähes verrattavissa Murun ensimmäisen elinkuukauden aikana vallinneeseen tilaan, jolloin universumi tuntui nyrjähtäneen paikaltaan -- onneksi ei täysin verrattavissa! ;)

Lääkärissä on siis tullut juostua - onneksi Murulla on vakuutus. Ottakaa kaikki vauvoillenne vakuutus! Luultavasti ette kadu. 


Olemme kuitenkin päässeet myös harrastamaan kesäilyä rannalla, uima-altaassa omalla pihalla, puistoissa ja kesätapahtumissa. Kesäinen hengailu mukavien kavereiden kanssa on parasta! Ja joskus kahdestaan on parasta, erityisesti  työpäivien jälkeen. Projektinani on myös järjestää itselleni enenevissä määrin omaa aikaa, koska se elvyttää. Vaikka koomaisin koko oman aikani sohvalla enkä jaksaisi tehdä mitään, edes syödä, huomaan jälkikäteen sen elvyttäneen. 

Blogin kanssa olen ollut jo tovin jumissa, koska en oikein tiedä mitä haluaisin kirjoittaa. Päätin nyt kuitenkin ottaa ystävän neuvosta vaarin: KIRJOITAN VAAN JOTAIN, ja katselen sitten siitä eteenpäin. 

Ai niin, tämän halusin vielä sanoa: Murusta erossa oleminen (duunipäivinä) on saanut minussa taas aikaan hätkähdyttäviä oivalluksia siitä, että minulla tosiaan on lapsi. Olen vihdoinkin siirtynyt perheellisten joukkoon, työpaikalla olen yksi niistä jotka suuntaavat päivän päätteeksi hakemaan pikkuista hoidosta. Eikä hän ole vauveli enää, hän on lapsi, henkilö. Hän on ihan elävä, ja minä mahdollistan (muiden tuella tietysti) hänelle hyvää lapsuutta. 

Tuulisena päivänä rannalla oli meistä molemmista ihanaa. <3 

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Äitienpäivä

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!

Tätäkin päivää minä juhlin huomattavasti freesimpänä ja parempivointisena kuin edellistä vastaavaa. Kevääseen pakkautuu merkityksellisiä päiviä. <3 


Muru muistutti minua tänään siitä, että täytyy ottaa kukat mukaan mummulaan. :D Ostimme eilen kukkakimpun ja Muru puhui siitä koko illan ("kukka, kukka, kukka"). Kerroin monta kertaa, että kukka viedään mummulle. Kun tänään olimme lähdössä ja Muru istui jo rattaissa eteisessä, sanoin että nyt lähdetään mummulaan. Hän totesi: "kukka!", ja ilman tätä muistutusta kimppu olisi unohtunut keittiöön maljakkoon. 

Ja minäkin sain ruusun! 

perjantai 11. toukokuuta 2018

Hellepäivän kuulumiset

Meillä oli iltavieras, ja nukkumaanmeno vähän venähti. (Nautiskelin myös pitkästä suihkusta kylppärin ovi kiinni, kun kaveri yritti viihdyttää Murua, joka kävi läpsyttämässä ovea kämmenillään ja huuteli perääni.) Otin Murun kantoliinalla selkään, jotta saisin tehtyä iltahommat ja pääsisimme  molemmat sänkyyn. Muru nukahtikin liinaan. Niinpä käyskentelen nyt tässä - selässäni nukkuva lapsi, jolla on kädessään tutti, jossa on narulla kiinni vappupallo, joka nyt seuraa meitä huoneesta toiseen. :D <3

Merkkipäiviä on viuhahtanut ohi: lasketun ajan vuosipäivä, vappu - sekä Murun synttäri tietysti! Yksivuotisia juhlittiin viime viikonloppuna, ja meillä oli tosi mukavaa. <3 Mammakin oli "hiukan" enemmän kartalla, läsnä ja jaksavampi kuin edellisissä isoissa juhlissamme eli nimiäisissä.

Taaperoelämään on siirrytty, se on niin selvää joka päivä, ja Murun viime viikkojen kehitys on ollut huimaa. Kävelytaito, sanat. Kun Muru näkee pöllön kuvan tai joku edes mainitsee pöllöt, hän sanoo tohkeissaan "huhuu". Hän osaa myös nimetä kukan. Sanan "kakka" hän on oppinut jo vähän aikaisemmin. Älynystyröiden rahinan oikein kuulee, kun hän välillä yrittää sanoa kukka, sanookin vahingossa kakka, yrittää pari kertaa uudelleen tuotostaan kuunnellen, lopulta löytää alkutavuun U-äänteen ja on tyytyväinen. :D <3 Ja hän on ylipäätään niin älykäs! Hoksaa kaikkea ja ymmärtää kaikkea, oppii kaikkea sellaista mitä kukaan ei ole hänelle varsinaisesti opettanut. Kuten laskeutumaan parvekkeen kynnykseltä ja sohvalta jalat edellä. Ja tätä hän ei oppinut itsensä telomisen kautta, vaan ihan jotenkin silkalla kehointuitiolla. :) <3

Paljon muutakin kirjoitettavaa olisi tässä ns. rästissä, mutta nyt kippaan hikipäisen Murun sänkyyn, syön vähän lisää lakritsijäätelöä ja painun nukkumaan. Mutta täällä siis kaikki mainiosti nyt.

Ihanaa kesän odotusta kaikille!

Ekaa kertaa ulkona paljain jaloin. <3 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Hyvää yksinhuoltajien päivää!

Hei, tänään on taas Se Päivä eli kansainvälinen yksinhuoltajien päivä! Onnea meille yksinhuoltajille! Tosi hyvin me vedetään. ^^ <3

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Muru 10 kk

Muru täytti tänään kymmenen kuukautta. Annoin hänelle syntymäpäivälahjaksi vanhat nappikuulokkeet, jotka hän sattui löytämään pöydältä - hän nimittäin rakastaa johtoja (tämä tuntuu olevan ikäryhmässä yleistä), ja mikäs sen parempaa kuin luvallinen johto leikkikaluksi.

Synttäripäivään kuului mukavan oppikirjamaiset puolentoista tunnin päiväunet (myös minä kävin unen rajoilla! - useinkaan en saa päivällä unta vaikka tilaisuus olisi, joten nämä tällaiset ovat hyviä päiviä), perhekerhoa, lorupiiriä, kirjastovisiitti (jonka aikana Muru nukkui jälkimmäisiä, tänään 35 minuutin pituisia, päiväuniaan) sekä hassuttelua ja halailua kotosalla. Iltapuurolla Muru naureskeli, kun äiti laittoi hiukset silmille ja kurkisteli niiden takaa.

Alkuillasta yritin tehdä koneella aikuisten hommia. Muru ei kuitenkaan jaksanut olla muualla kuin sylissä: ei lattialla, ei kantoliinassa selkäpuolella, ei repussa etupuolella. Lopulta jätin aikuishommani kesken, kävin lattialle makuulle polvet koukussa ja otin Murun päälleni istumaan. Siinä hän sitten rentoili jalkoihini nojaten ja natusteli kuulokkeidensa johtoa tyytyväisenä. Se oli hänen laatuaikaansa äidin kanssa tänä iltana. Minua nauratti. 

Kymppikuiseni on touhukas; päivä on hänestä hyvä, jos siihen kuuluu liikkumista ja tutkimista. Viime aikoina olemme retkeilleet paljon erilaisiin paikkoihin, joissa noita voi harrastaa. Tuntuu nimittäin hölmöltä jäädä kotiin, missä kiintoisien kolkkien määrä on rajallinen ja minä saan keräillä kaikki tavarat takaisin laatikoihin ja kaappeihin Murun tutkimisen jälkeen. Minuakin retkeily piristää!

Muru hymyilee, naureskelee, hassuttelee ja murisee. Hän tykkää "pukea itse": nappaa vaatekappaleen vaikka pyykkikorista ja laittaa sen päähänsä, viuhtoo ja nauraa, konttaa ympäriinsä vaate päässä. Hän osaa mennä piiloon verhon taakse ja kaivaa esiin äidin, joka on mennyt piiloon peiton alle. Hän harjoittelee seisomista, seisoo parhaimmillaan puoli minuuttia ilman tukea ja jää pyllähdettyään odottamaan äidin aplodeja. Hän osaa itsekin taputtaa käsiä - ja vilkuttaa. Hänellä on kaksi hammasta, joilla hän puree mielellään aikuisten poskia, sormia ja varpaita. Hänen tukkansa on viime aikoina vähän kasvanut. Aikaisemmin kutsuin häntä Silkkipääksi tai Silkkiäistoukaksi, nyt Töyhtöpääksi.

Hän rakastaa kenkiä, tossuja ja sukkia. Ihan oikeasti - häntä voi huvittaa laittamalla nämä sohvan reunalle ja huikkaamalla: "kato, tossuset/töpsykät/sukat!" Hän näkee ne ja alkaa tirskua. Taannoin katselin kenkäkaupan ikkunaa, ja kun kantoliinassa matkustava Muru huomasi, että ikkuna oli todellakin täynnä kenkiä, hän aloitti epäuskoisen tyrskimisen ja huudahtelun. :D <3 

Muru tunnistaa selkeästi ainakin seuraavat sanat: äiti, mummu, titi (tissi), titimaito, pastilli, hammaspesu, kakka, ei. Lisäksi pehmolelujen nimet: Leo, Nalle Puh, Eeva-nalle, Panda, Pöllö, Lehmä. Hän on jo aika pitkään osannut sanoa "äiti", mutta en ole uskonut hänen vielä tarkoittavan sitä. Viime aikoina on kuitenkin ollut pari sellaista tilannetta, joissa hän on kaivannut minua poissaollessani ja kavereideni kertoman mukaan selvästi huutanut "äitiäitiäiti!" Ja aivan viime viikkoina hän on alkanut jäljitellä paljon muitakin sanoja, aivan puskista: nähdään ("näjjä"), laku ("lau"), eväs ("evä"); ei, ai, au, älä, hei. Huimaa ja ihanaa: kohta hän puhuu!

Muru myös ihanasti johdattelee minua eteenpäin rutiineissamme, jos meinaan hairahtua. Tänään sänkyyn mentyämme loikoilin selälläni ja juttelin Murulle puolella ajatuksella. Hän otti käteensä kirjan ja minä jutustelin jotakin siitä: joo, sä otit kirjan, sä voit katsoa sitä... Mutta hän heittikin kirjan minun viereeni ja alkoi tuupata pyllyään syliäni kohti heti kun nousin istumaan: nyt luetaan! <3 Kirja ehdittiin lukea puolitoista kertaa, sitten hän halusi unitissille ja nukahti.

Tässä oli kuulumisia. Nyt nappaan iltapalaa ja painun Murun viereen. Voikaa hyvin, minäkin yritän! <3

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Tunnelma unen rajoilta

"Olet raukea, rento, hauras ja hento. 
Voimakas pieni, olet näyttänyt tieni. 
Voimaa minusta saat, 
ääriviivoista piirrän maat:
karttasi kaikkein tärkeimmän 
kehosi ympäri ympyrän."



- Elina Pullin & Karoliina Pertamon lorukirjasta Kukkuluuruu

maanantai 5. helmikuuta 2018

Muru 9 kk

Hän on ihanin, suloisin ja kaunein. Tänään hän on ollut yltiösuloinen; kipeänä, paljon lähellä. Jutustelee, tuijottelee, sanoo "pfft" ja "tää-tei" (tai "täi-tee") ja vienosti virnuilee. 

Itsekin olen kipeänä, kaveri kävi meillä auttamassa, ihana juttu. Usein tuntuu että on vaikea saada apua arkeen; tukiverkkoni ei toimi kuten etukäteen toivoin. Mutta todellisen hädän, kuten kuolemanflunssan, koittaessa kuitenkin yleensä joku pääsee. Jos ei pääse, purraan hammasta ja kohta on jo seuraava päivä. 

Siitä on kohta vuosi kun muutin tähän kotiin masu-Murun kanssa. Hullu vuosi. Olen kaiken aikaa onnellinen, usein uuvuksissa. En enää ole ahdistunut. Se on ihanaa.

Muru löysi eilen varjonsa. Hänelle myös puhkesi eilen toka hammas. Hän treenaa tukea vasten seisomista yötä päivää, ja onpa pari sekuntia kerrallaan seisoskellut myös ilman tukea. Ihana rakas!

Meillä on kyllä hyvä elämä. Haasteitakin on, mutta onpa vaan ihana olla tässä Murun äitinä. 

lauantai 27. tammikuuta 2018

Lapseni = ihme

Istun sohvalla ja syön herkkua; tänään olen ollut ahdistunut, mutta kaupungin ruuhkasta kotiin pääseminen ja herkku helpotti - sekä se, että Muru nukkuu tuossa tavallista pidempiä päikkäreitä (varmaan siksi että valvoimme viime yönä kahdesta neljään). Katson kännykästä sitä sun tätä, mieli harhailee enkä pysty tarttumaan mihinkään. 

Sitten katson Murun kuvaa, jonka lähetin kummitädille aiemmin iltapäivällä. Ajatus pysähtyy siihen, että tuollainen lapsi minulla on. Näen kuvassa hänen ihanat piirteensä, hänelle ominaisen hassuttelevan ilmeen. Kuulen hänen äänensä kuvasta. Tuollainen lapsi!

Herää lapsi, pääset syliin. <3 

perjantai 26. tammikuuta 2018

Ihkuterkut, kevättä kohti (Muru 8 kk 3 vko)

Laulelin tänään päikkäreiltä heränneelle Murulle omalla sävelellä: Äidin pieni pyypiäinen nukkui ihanaiset unoiset punoiset, äiti sillä aikaa siivosi ja lämmitti kahvin mutta juoda ei ehtinyt... Tämä on silleen suloisen kuvaavaa! On ollut pari tosi hyvää päivää - pitkästä aikaa vilpittömän hyvää ja aidon, keveän onnellista. (Usein oloni muutenkin on onnellinen, mutta harvemmin keveä tai puhtaasti hyvä, koska olen pitkään voinut huonosti.) Ihanaa. Rakastan lastani ja kuumeilen toista. Ihanaa. ^^ <3 <3

Eilen mummu tuli pelastamaan minut ahdistukselta ja uupumukselta; menimme kirjastoon, ja Muru ilahtui yllättävästä mummun näkemisestä niin paljon että suoraan sanottuna tulin mustasukkaiseksi, mutta onhan hienoa että heillä on hyvä suhde ja että mummu auttaa ja osallistuu. Kävimme viikottaisella isolla kauppareissullani ja teimme hyvää ruokaa. Ja mummu siivosi keittiötämme urakalla. 

Tänään olimme vauvauinnissa - poikkeuksellisesti pienten ryhmässä, missä hämmästytimme pienten vanhempia hurjilla hyppysukelluksilla. Muru nautti ja minä olin niin iloinen ja rakastan häntä niin paljon! Hän on niin kaunis ja ihana. 

Ja uskon että nukuimme viime yönä noin viiden tunnin pätkän, tai vähintään neljän.  (En katso öisin kelloa, joten tuo aika on villi veikkaus.) Yleensä Muru heräilee tuota useammin rinnalle. Tämä ei minua sinänsä haittaa, ellei Muru jää samalla kukkumaan tai itkeskelemään. Mutta oho olipa levännyt olo tuon pätkän jälkeen. Ja luultavasti se edesauttoi sitä, että tänään oli niin hyvä päivä. Oho! <3