perjantai 26. toukokuuta 2017

H 20 päivää

Terkkuja meidän yöstä! <3 H:lla on vähän pitkäksi venähtäneet iltahulinat. Minä hellin häntä ja höpöttelen rakkaussanoja, rakastan isosti isosti. Tänään on keventynyt sekä kehollinen oleminen että mieli! Valtaisa rakkaus <3 <3 <3 ja meidän kesämme. <3 <3 <3

--- Jälkikirjoitus: Juuri saatuani postauksen valmiiksi sain kakat päälleni. Liian löysästä vaipanlahkeesta plörtsähtivät H:n villasukille, rinnalleni, paidalleni ja vähiä vaille sohvatyynyille. Hymyilyttää ja rakastuttaa. #babylife

maanantai 22. toukokuuta 2017

17 päivää minä ja H

Kiitän kaikkia onnitteluista ja ihanista kommenteista - sekä myös niistä lämpimistä ajatuksista, jotka eivät saaneet muotoa kommentiksi asti! <3 <3 <3 

On ihmeellistä, että minulla on H. Tänään olimme ensimmäistä kertaa kaupungilla, ja tajuilin sitä että mukanani oleva vauva on omani. Istuimme ihan rauhassa lounaskahvilassa; hengähdin, söin, imetin, vaihdoin vaippaa, imetin taas, juteltiin. Lähdettiin liikkeelle, piti pysähtyä taas syömäpuuhiin. Nautin hitaudesta - ja huomasin, että on pakko olla hidas. En pysty olemaan nopea, eikä H:kaan sitä minulle mahdollista. Ostin kauniin vaatteen huomisiin kuvauksiin - H:lla on aika valokuvaamoon! <3 

Ja hänen järkyttävän nopea kasvunsa! Ensin olin shokissa, nyt olen vähän tottunut siihen että muru kasvaa. Sehän hänen tehtävänsä on. <3 Neuvolasta sataa kehuja tämän tehtävän mallikkaasta täyttämisestä. Pienimpiä bodyja, haalareita ja yhdet pöksyt olemme jo poistaneet käytöstä. Toisaalta kasvu tuntuu myös laantuneen ensimmäisten kahden viikon jälkeen. Ei kasvu oikeasti ole laantunut, mutta harppaukset tuntuvat nyt jo jotenkin pienemmiltä.

Tärkeintä on yhdessäolo. Rakkaani on ihana, kun hän herää. Hän alkaa ensin kohotella kulmiaan (silmät kiinni) ja mutristella suutaan. Sitten hän ääntelee, alkaa ojennella päätään ja käsiään ja pikku hiljaa availla silmiään. Yöunilta hän herää yleensä vallan kiireettä, katsellen. Hän nauttii siitä että katselen aamua hänen kanssaan, olen lähellä, pussaan ja jutustelen. 

Hän on todellakin maailman kaunein lapsi, uskomattoman kaunis. Tähtisilmä, sanoo mummu.

Muru katsoi minua ensimmäisen kerran silmiin kymmenen päivän iässä! Nyt hän tekee sitä jo usein. Tänään hän katsoi ensimmäisen kerran suoraan kohti kotiimme tullutta vierasta! Eteisessä, sylistäni käsin - ihan oikeasti käänsi päänsä vieraan suuntaan ja katsoi suoraan päin. Äitini sanoi myös, että eilen H käänsi hänen sylistään katseensa minun suuntaani kuullessaan ääneni. 

Minun terveydentilani on ollut hanurillaan - tämä alkoi jo vähän ennen synnytystä ja jatkuu yhä - mutta nyt on ollut sen suhteen pari oikeasti parempaa päivää. Olen jaksanut tehdä muutakin kuin odottaa seuraavaa tilaisuutta ummistaa silmät. Olen itkenyt taas enimmäkseen rakkaudesta, en väsyepätoivosta. Äsken iltaimetellessäni ja tukevaa iltapalaa popsiessani - kylässä käyneet kaverit mahdollistivat minulle iltapalan laittamisen - ajattelin, että tätä se onni on.

On yhä kyllä kuormitusta, fyysistä ja henkistä. Olen toipilas, niin kuin terveydenhoitajani sanoi. Olen ollut vallan lopussa.

Ja on suuri rakkaus.

Orastava vauvaelämä ja ihmeellisyys. 

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Vuosisadan rakkauden saapumisilmoitus

Hiljaisuudesta varmaan arvaattekin, mitä täällä on tapahtunut, eli se vääjäämätön. <3

Toivottavasti ette ole olleet huolissanne hiljaisuuden pitkittyessä. Meillä on kaikki hyvin.

H syntyi perjantaina 5.5. iltapäivällä. Sukupuoleksi kirjattiin tyttö.

H on maailman kaunein, ihanin ja ihmeellisin. Minä olen käsittämättömän rakkauden, hormoneiden ja kovan univelan höpsäyttämä. Pääsimme sairaalasta kotiin vasta eilen; kertoilen synnytyksestä ja sairaalaseikkailusta toiste lisää. H voi hyvin, ja minäkin kaiken muun paitsi univelkani osalta. 

Hän on kaunis, kaunis, kaunis. Hän on pieni nöpö, myty, kulta. Hän on ihmeellinen rakkaani. <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3  

Hänellä on minun sormeni ja kuulemma myös varpaani. Hän on liikkuvainen kuten kohdussakin; osaston kätilö pani merkille, että hän liikuttaa kehoaan hyvin paljon sekä valveilla että unessa. Saattaa kuulemma lähteä aikaisin ryömimään. Samalla hän on kuitenkin rauhallinen; hän ei yleensä itke. Vaikka itkisikin, hänellä on hyvin suloinen ääni. Jos hän ei ole syömäpuuhissa tai nuku, hän vain katselee. Hän säpsähtelee joitakin kovia ääniä samaan tapaan kuin kohdussa. Äkkinäisiä kosketuksia hän säpsähtelee myös. 

Hän on jo nyt erilainen kuin vastasyntyneenä. Hän on alkanut kohdistaa katsetta, selvästi tuijotella keskittyneenä kun vaikkapa sytytän huoneeseen valot. Hän on tukevoitunut ja pehmentynyt. Hän on alkanut itkeskellä hiukan aiempaa enemmän syömisen yhteydessä. Ekat päivät (tai siis yöt) hän lähinnä röhki rintaa hamutessaan kuin pieni possu, mikä oli maailman suloisinta! Hänen pienten silmiensä killittävä katse yöimetyksellä on maailman suloisinta. 

Eilen mietin: Minulla on se mitä kaikkein eniten haluan, se on minulla kaiken aikaa, sylissä ja vieressä ja käsillä. Eikä se ole menossa pois! Juuri nyt lepäilen sängynpäätyä vasten, ihokkain H:n kanssa peiton alla. Hän lienee heräilemässä, kohta syödään. Sen jälkeen minäkin toivottavasti nukun. 

Minulla on epäuskoinen, elämän tarkoituksen löytänyt olo.

Itken koko ajan. 

Tässä, tässä hetkessä ja tässä sängyllämme nyt, on kaikki. <3 

maanantai 1. toukokuuta 2017

Laskettu päivä + 2

Hyvää vappupäivää kaikille lukijoille! 

Ostin meille tällaisen! Vuoden kuluttua pallon valinnassa huomioidaan myös H:n mieltymykset. 

Tänään teki mieleni, kolmen kotoilupäivän jälkeen, nähdä vähän ihmisiä. Sopivasti näinkin, paria kaveria, syrjässä isoimmasta vappuhumusta. Kelasin, että ensi vappuna sitä pyöritään täällä (tai jossakin) lähes vuoden vanhan H:n kanssa. Huisia! 

Tilaamani ihana kantoliina saapui, tänään avasin sen postipaketista ja ihailin. Ihana ihana! NIIN HIENO!! Pian siihen kiedon H:n! 

Tänään tuntuu hippusen flunssaiselta. En haluaisi synnyttää kipeänä, ja kipeänä olo on tietysti muutenkin mälsää, joten koetan tehoparantaa itseni. 

Supistuksia? Hiukan lisääntyvästi, mutta edelleen vaatimattomia. Saa nähdä tuleeko H rytinällä sitten kun päättää. Hän touhuaa ja myllää! Ehkä hän ei erityisemmin välittäisikään syntyä, vaan jäädä kohtuun bilettämään?

Rakkauteen pakahtumista. Syvää  ja avaraa sielun onnellisuutta, vaaleansinistä, taivaansinistä. Rauhoittumista kotiin; ei kiire mihinkään, emme tarvitse enää mitään. Samalla malttamatonta odotusta, maagiset päivät!