Rv 14+2, kuulumiset

Tuntuu hassulta, että viime viikolla vasta kerroin raskaudesta esimiehelle (jonka en voi väittää vilpittömästi ilahtuneen; aloitin ko. työpaikassa ihan vastikään), kun nyt mulla on jo täysin näkyvä keskiraskauden vatsa. 😃 Eräs työkaveri sanoi nähneensä raskauteni päällepäin jo aikoja sitten. Siis mitä? Kuinka kauan tämä on näkynyt? Tai kuka tuijottelee noin intensiivisesti toisen mahaa töissä? Varsinkin, kun en ole saanut häntä kiinni tuijotuksesta yhtään kertaa (pari työkaveria aiemmin syksyllä sain; en kyllä sanonut mitään). 

Tänään tuntui ihan kuin pikkuinen olisi kaapaissut mahassa! Voikohan se olla jo hänen liikettään? Ala tuuppia pian, jooko!

Tänään oli neuvola (th+lääkäri), kaikki siellä hyvin. Vauvan syke oli aika nopea mutta tasainen (muistelen että Murullakin oli tässä vaiheessa nopea). 

On ollut viime aikoina ikävä yhteyttä Murun kanssa; tuntuu siltä että ollaan vietetty liian vähän aikaa yhdessä. Muru oli viime viikonloppuna yötä poissa, minulla on ollut iltamenoja, olen käynyt joogassa lähes joka viikko (jee, hyvä juttu kyllä), on ollut lapsenhoitajaa ja mummua ihan vaan touhuamassa Murun kanssa alkuillasta kun olen itse köllinyt sohvalla. Ja niitä piirrettyjä, niitä on kyllä kulutettu. Nyt tekee mieli panostaa taas enemmän rauhaisaan yhdessäoloon ja läsnäoloon tärkeän mussukan kanssa, kun vointikin on alkanut pikkuisen kohentua. 💙

Klinikalla :)

Gynen kontrolli oli tänään aamulla. Vaikka se oli kalenterissa, arvatkaa tuliko se silti täysin puskista! Olin tyytyväisenä töihin menossa ja aioin katsoa kelloa, kun muistutus tervehti minua puhelimen näytöltä, ja sinnepä sompailin lopulta puoli tuntia myöhässä. Toisaalta kiva, että vauvanteko ei ole tällä kierroksella 'yksi ainoa elämän pääasia', vaan meneillään on jatkuvalla syötöllä kaikkea muutakin, perhearki. Työt (hohhoijaa), aurinkorasvan riittävyys, hajoileva arkibudjetti, lapselle syyskengät apua syksy on nurkan takana?

Imetyksen päätyttyä, refluksin asetuttua (maidoton ruokavalio) ja Murun yöunien lopulta eheydyttyä oma unentarpeeni tuntuu palautuneen äitiyttä edeltäneelle tasolle: Tarvitsen vaatimattomat yhdeksän tuntia Ruususen unta (keskeytyksettä tai minimaalisin keskeytyksin) ollakseni seuraavana aamuna oikeasti toimintakunnossa... Ei siis esimerkiksi 8,5 h, vaan oikeasti 9 h. Onnea vaan mulle tähän yritykseen.

Mutta klinikka ja se toinen yritys siis: Myöhästymistäni kohtaan oltiin ymmärtäväisiä, tarkastuksessa kaikki hyvin, ja taas tuli kehuja että minulla on "20-vuotiaan munasarjareservi". Kai nyt, kun munasarjani ovat sieltä 20 (19) vuoden iästä asti malttamattomina odotelleet, että pääsevät täyttämään tätä Suurta Tehtäväänsä eli lisääntymistä. ;) 

Can't help but be happy! Can't help but kihistä innosta. ^^

Mamma yksin kotona

Istun kahvilassa, joka oli lempipaikkani jo viisitoista(!) vuotta sitten, mutta joka ei ole erityisen lapsiystävällinen, mistä syystä täällä ei tule Murun kanssa käytyä. Muru on tänään yötä kummilassa - tokaa kertaa yötä poissa minun luotani, ja minä olen tänään ekaa kertaa yötä yksin kotona hänen syntymänsä jälkeen. Tällaista jännää täällä!

Muru on jo iso, valtavan pitkä ja fiksuja juttuja puhuva tyyppi. 

Tänään Muru tuntui ymmärtävän ekaa kertaa, mistä on kyse unien näkemisessä. Hän heräsi aamulla ja raportoi saman tien: "Me oltiin tänään mummulassa!" (Hän on aiemminkin kertonut heti herättyään meidän 'olleen jossakin', joten hän on varmasti jo pitkään muistanut uniaan, mutta hän on aina hämmentynyt kun olen koettanut avata hänelle, että kyseessä oli varmaankin uni.) Juttelin, että ei me tänään oltu mummulassa, eikä eilenkään, mutta viime viikolla kyllä oltiin. Kysyin, näkikö hän unta mummulasta. "Joo, näin", kuului innokas vastaus, ja Muru tuntui olevan tyytyväinen oivallukseensa! <3

Muita kuulumisia: Olemme muuttamassa uuteen kotiin, joka ei ole kaukana nykyisestä mutta lähempänä päiväkotia, mikä on tervetullut helpotus arjen palapeliin. On hyvä muuttopöhinä päällä; ollaan käyty hengailemassa vielä tyhjässä uudessa kodissa sekä totuttelemassa pihapiiriin.

En odota vielä uutta vauvaa; sen sijaan imetän yhä, mikä siis on este hedelmöityshoitojen aloittamiselle. Imetyksen lopetus viivästyi, koska Muru on kärsinyt refluksioireilusta, johon puolestaan yöllinen tisseily on tuonut hetkellistä helpotusta. Kevät meni aivan kauheassa väsymyksessä ja lisäksi työuupumuksen partaalla. Nyt on kuitenkin tilanne kaikin puolin helpottanut, ja eiköhän imetyskin jää kuvioista piakkoin. Onpahan Muru saanut arvokkaita ravinto- ja vasta-aineita maidostani nyt jo yli kaksi vuotta. <3

Jaha, en vieläkään ihan tiedä mitä tälle blogille tekisin. Mutta katsotaan!

Aurinkoa, lukijat!

Syksyisiä puuhia (Muru pian 1 v 4 kk)

Eilen illalla hiekkalaatikolta löytyi pienten muurahaisten pesä - sekä pihlajanmarjoja. Ehdotin, että Muru omaan suuhun laittamisen sijasta antaisi marjan muurahaisille. Sitten hän asetteli niiden pesään hartaana kymmenkunta marjaa ja sanoi jokaisen kohdalla "tiitti" (kiitos). <3

Hän on niin ihana! Voisin sanoa että tämä on ihana ikä, mutta hänellä on ollut näitä ihania ikiä ennenkin, joten sanon että hän on yleisesti ihana tyyppi. <3

Parasta nyt (äidin mielestä) on vieraiden moikkailu pihoilla ja kaupassa ("moi!"), teatraalisen ihmettelevä pyöreäsuinen ilme kun hän sanoo "oho", tarmokas roskien vienti itse roskikseen, sekä tuo kiittäminen ("tiitti" korvaa myös "ole hyvän"). Hänen kanssaan voi käydä keskusteluja, ja se on mahtavaa. 

Yksi päiväkotimme aikuinen sanoi eilen, että Muru on alkanut puhua hoidossakin tosi paljon, "ei pelkkää omaa puhetta vaan ihan ymmärrettäviä sanoja". Mietin itsekseni, että Murulla ei kyllä missään vaiheessa ole ollut ns. omaa puhetta eli höpökieltä - vaikka hänellä onkin ollut paljon sellaista puhetta, jota ymmärtää vain äiti. Kun Muru sanoo jotain, pystyn lähes poikkeuksetta päättelemään mitä hän tarkoittaa, ja hän käyttää sanoja johdonmukaisesti (esim. "mämmä" tarkoittaa aina märkää). Nyt hänen puheensa alkaa aueta muillekin. :) 

--

Muita uutisia: En meinaa jaksaa arkea. Väsyttää ihan koko ajan. Lisäksi Murun päiväkodin toimintatavat ahdistavat minua edelleen, vaikka Murulla sinänsä onkin siellä kivaa. Olemme jonossa toiseen hoitopaikkaan, mutta en tiedä minkä mittaisen ikuisuuden joudumme jonottamaan, ja välillä mietin, pitäisikö sittenkin jäädä nykyiseen paikkaan. Mutta kun lähes joka päivä tulee paha mieli jostakin siellä. Olen ottanut asioita puheeksi, mutta tuntuu että se ei hirveästi auta, eikä minulla ole voimavaroja uudestaan ja uudestaan puhua.

Onneksi on perjantai! Hyvää viikonloppua lukijoille. :) 

Murun sanavarasto 1 v 3 kk iässä

Olen jo pitkään aikonut tehdä tällaisen koosteen, ja nyt alkaa olla viimeiset hetket, koska Muru oppii uusia sanoja niin vauhdikkaasti, ettei niitä kohta enää pysty listaamaan! 

Tällaisia meillä siis jutellaan:

Aai = hellittelyn, halimisen ja köllöttelyn ääni 

Akka = jalka 

Ambuu = ambulanssi

Ampui = hampulit eli hampaat 

Ampuu = ampiainen 

Attaa = rattaat

Attu = hattu 

Auauau (Muru sanoo puolestani näin, kun puree minua) 

Autu/antuu = auto 

Baa = banaani 

Ei

Haippa/appa = vaippa

Heippa 

Heipä/himpä/impä = leipä

Ikka = lika/likainen 

Imma = ilma (hän oppi tämän helteillä, kun puhuttiin että on kuuma ilma) 

Immä = silmä/silmälasit/aurinkolasit 

Intu = lintu 

Ittuu = istumaan 

Ittä = vettä 

Kaa = kala

Kakka

Kiija = kirja

Kinkä/kingä = kenkä

Kokki = korkki 

Kooa = korva 

Kukku = kurkku

Kukkuu

Kuua = kuuma/kylmä

Mammam = nam nam

Moi

Mummu 

Mämmä = märkä

Najje = nalle
Noin

Oho

Okka/ukka = roska

Pa/pa-pa = pastilli 

Paao = pallo

Pampa = panta, jonka hän usein nyppää päästäni ja asettaa omaan päähänsä
Papa = napa

Pii = piirtää 

Piioo = piiloon 

Piipaa = ambulanssin ääni 

Pippi = pimppi 

Poi = pois 

Pss = pissa 

Puppa = potta (tai ulkona ollessa puska) 

Puppi = "putki" eli kangastunneli, joka meillä on olohuoneessa 

Pupu 

Pää
Ta-taa! = Tadaa! 

Tiitti = kiitos

Titta = tissi(maito) 

Toi = toinen 

Tsu tsu = juna
Tua = tuolla
Tähä = tähän

Täte/täti = käteen/käsi

Täti = oma täti tai kuka tahansa vieras aikuinen (myös sedät)
Ukku = lukko
Uppi = huppari/huppu

Vauva

Äiti

Muru toistaa usein perässäni, kun nimeän jotakin, ja osa näistä uusista sanoista jää heti aktiiviseen käyttöön, joten lista kasvaa melkein joka päivä. 

Eläinten äänet:

Baa (lammas) 

Hau hau
Huhuu

Ihhahhaa (viittaa sekä hevosiin, merihevosiin että kaikenlaiseen ratsastamiseen, esim. leikkimopolla; myös legoukko laivan kyydissä kylpyammeessa menee "ihhahhaa") 

Iii (kissa) - tämä on hassu vinkuva ääni

Kaa kaa (ankka)
Ki kii (lokki) 

Kua (sammakko) 

Mölö (mölyapina... tämä on meillä eräässä kirjassa) 

Pii pii (hiiri) 

Tsh tsh (orava) 

Suhina, jonka Muru tekee kielellään, on ampiaisen/mehiläisen, kärpäsen ja sudenkorennon ääni. Murina taas on esimerkiksi dinosauruksen, leijonan ja tiikerin ääni sekä vihaisuuden ääni (jos kysyn "onko Muru vihainen" tai sanon "äiti on vihainen", hän vastaa murisemalla). Hän osaa myös tehdä jonkin sortin röhkimisäänen (possu). 

Hän kutsuu tuttuja ihmisiä nimellä, useimmiten alkutavulla, joskus koko nimellä. Hänellä on kaksi nukkea, joita hän kutsuu samaan tapaan nimellä tai nimen puolikkaalla. Samoin hän kutsuu alkutavulla siskoni koiraa ja kaikkia sen näköisiä koiria. 

Lisäksi hän on vastikään oppinut sanomaan oman nimensä! Hän sanoo sen esimerkiksi esitellessään omia kehonosiaan ja vaatteitaan, katsoessaan peiliin ja nähdessään kuvan itsestään - sekä kysyttäessä "kuka sinä olet" tai "kuka on äidin rakas"! <3 

Kesäviikonloppu

Viime viikonloppu oli elvyttävä ja mukava! Oltiin kummilassa yötä, saunottiin, sain rentoilla Murun tepastellessa kummitädin kanssa pitkin pihaa ja kiipeillessä pöydille. Pääsin puistojoogaan! Oltiin  myös puistokirppiksellä, ja sunnuntai-iltana istuttiin naapureiden kanssa omassa pihassa; äidit söivät mutakakkua ja lapset vesimelonia (täysin reilu jako). 

Eilen vielä viikonlopun jatkeena kävin kaveriporukalla terassilla ilman Murua, taisi olla ensimmäinen reissuni ravintolaan ilman häntä. Tekee hyvää olla välillä muussa roolissa kuin Murun äidin roolissa. Tosin muuta puhuttavaa kuin hän en kauheasti keksi. ;)

Seuraavassa kuvakooste viikonlopun tunnelmista. Nyt on hyvä polkea duuniviikkoa käyntiin. Työviikkoni alkaa vasta näin tiistaina, koska maanantaisin olen vapaalla, mikä on mahtavaa. 

Ah!

"Kukka. Äi." (Äidille kukka. <3 ) 

Riippumatossa. Tarvittais tällainen meidän parvekkeelle!

Kynsilakan siisteys mallia "mamma".  

Kesä, duuni, biitsi (Muru 1 v 2 kk)

Moi! 

Olemme elossa ja voimme ihan hyvin! 

Arkemme on muuttunut viimeisen kuukauden aikana: Olen palannut töihin. Aiemmin kerroin hakeneeni hoitovapaata siihen saakka, kun Muru täyttää kaksi vuotta. Niin hainkin, mutta sitten sain uuden työpaikan! Olin jo tovin hiljaisesti katsellut uusia töitä, koska vanhan sijainti oli huono. Aloitin viime kuussa uudessa paikassa osa-aikaiset työt kolmena päivänä viikossa. Osa-aikaisuus jatkuu toistaiseksi ja on meille loistava ratkaisu: saan olla vähän töissä, saan palkkaa, saan samalla olla paljon Murun kanssa.

Muru on aloittanut päiväkodissa. Alku ei toki ole sujunut täysin ilman haasteita; Muru on kuitenkin pääosin viihtynyt  hyvin ja sopeutunut yllättävän nopeasti. Päiväkoti on lähellä meitä, mikä on minulle tärkeää. Murun matkat kestävät viisi minuuttia ja taittuvat kantorepussa. <3 Matkalla kommentoidaan kukkia ja mehiläisiä (ei mitään kaksimielistä viittausta tässä; Muru osaa sanoa "kukka" ja kysyttäessä tehdä mehiläisen surinan). 

Itseäni ovat valitettavasti hiertäneet muutamat kehnosti toimineet yhteistyön osa-alueet päiväkodin henkilökunnan kanssa. Olen niin kutsuttu 'vaativa äiti' - siis äiti joka haluaa lapselleen parasta ja jonka täytyy saada luottaa siihen, että lapsen tarpeet otetaan hoidossa huomioon. Muru on ryhmänsä kuopus, enkä tahdo hänen jäävän varjoon sen vuoksi että hän on ns. perustyytyväinen lapsi. Käyn asioista vielä keskustelua henkilökunnan kanssa, ymmärrän että hekin tekevät parhaansa, ja uskon ja toivon yhteisen sävelen vielä löytyvän. Mutta tämä on vähän ahdistanut. 

Päiväkodin aloitus toi mukanaan myös Murun ekat korva- ja silmätulehdukset, ja itselläni on poskiontelo käynyt pahan kerran ongelmalliseksi. Olemme siis toistaiseksi enemmän sairastaneet kuin olleet hoidossa ja töissä. On raskasta kun Muru sairastaa, koska emme voi oikein mennä mihinkään, Muru kyllästyy kotona ja on tietysti sairautensa vuoksi hyvin tarvitseva, unirytmi hajoilee ja minä uuvun, eikä kukaan lähipiiristä tahdo tulla avuksemme tartunnan pelossa. Kun siihen lisätään se että olen itsekin kipeänä, on kaaos lähes verrattavissa Murun ensimmäisen elinkuukauden aikana vallinneeseen tilaan, jolloin universumi tuntui nyrjähtäneen paikaltaan -- onneksi ei täysin verrattavissa! ;)

Lääkärissä on siis tullut juostua - onneksi Murulla on vakuutus. Ottakaa kaikki vauvoillenne vakuutus! Luultavasti ette kadu. 

Olemme kuitenkin päässeet myös harrastamaan kesäilyä rannalla, uima-altaassa omalla pihalla, puistoissa ja kesätapahtumissa. Kesäinen hengailu mukavien kavereiden kanssa on parasta! Ja joskus kahdestaan on parasta, erityisesti  työpäivien jälkeen. Projektinani on myös järjestää itselleni enenevissä määrin omaa aikaa, koska se elvyttää. Vaikka koomaisin koko oman aikani sohvalla enkä jaksaisi tehdä mitään, edes syödä, huomaan jälkikäteen sen elvyttäneen. 

Blogin kanssa olen ollut jo tovin jumissa, koska en oikein tiedä mitä haluaisin kirjoittaa. Päätin nyt kuitenkin ottaa ystävän neuvosta vaarin: KIRJOITAN VAAN JOTAIN, ja katselen sitten siitä eteenpäin. 

Ai niin, tämän halusin vielä sanoa: Murusta erossa oleminen (duunipäivinä) on saanut minussa taas aikaan hätkähdyttäviä oivalluksia siitä, että minulla tosiaan on lapsi. Olen vihdoinkin siirtynyt perheellisten joukkoon, työpaikalla olen yksi niistä jotka suuntaavat päivän päätteeksi hakemaan pikkuista hoidosta. Eikä hän ole vauveli enää, hän on lapsi, henkilö. Hän on ihan elävä, ja minä mahdollistan (muiden tuella tietysti) hänelle hyvää lapsuutta. 

Tuulisena päivänä rannalla oli meistä molemmista ihanaa. <3 

Äitienpäivä

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!

Tätäkin päivää minä juhlin huomattavasti freesimpänä ja parempivointisena kuin edellistä vastaavaa. Kevääseen pakkautuu merkityksellisiä päiviä. <3 

Muru muistutti minua tänään siitä, että täytyy ottaa kukat mukaan mummulaan. :D Ostimme eilen kukkakimpun ja Muru puhui siitä koko illan ("kukka, kukka, kukka"). Kerroin monta kertaa, että kukka viedään mummulle. Kun tänään olimme lähdössä ja Muru istui jo rattaissa eteisessä, sanoin että nyt lähdetään mummulaan. Hän totesi: "kukka!", ja ilman tätä muistutusta kimppu olisi unohtunut keittiöön maljakkoon. 

Ja minäkin sain ruusun! 

Hellepäivän kuulumiset

Meillä oli iltavieras, ja nukkumaanmeno vähän venähti. (Nautiskelin myös pitkästä suihkusta kylppärin ovi kiinni, kun kaveri yritti viihdyttää Murua, joka kävi läpsyttämässä ovea kämmenillään ja huuteli perääni.) Otin Murun kantoliinalla selkään, jotta saisin tehtyä iltahommat ja pääsisimme  molemmat sänkyyn. Muru nukahtikin liinaan. Niinpä käyskentelen nyt tässä - selässäni nukkuva lapsi, jolla on kädessään tutti, jossa on narulla kiinni vappupallo, joka nyt seuraa meitä huoneesta toiseen. :D <3

Merkkipäiviä on viuhahtanut ohi: lasketun ajan vuosipäivä, vappu - sekä Murun synttäri tietysti! Yksivuotisia juhlittiin viime viikonloppuna, ja meillä oli tosi mukavaa. <3 Mammakin oli "hiukan" enemmän kartalla, läsnä ja jaksavampi kuin edellisissä isoissa juhlissamme eli nimiäisissä.

Taaperoelämään on siirrytty, se on niin selvää joka päivä, ja Murun viime viikkojen kehitys on ollut huimaa. Kävelytaito, sanat. Kun Muru näkee pöllön kuvan tai joku edes mainitsee pöllöt, hän sanoo tohkeissaan "huhuu". Hän osaa myös nimetä kukan. Sanan "kakka" hän on oppinut jo vähän aikaisemmin. Älynystyröiden rahinan oikein kuulee, kun hän välillä yrittää sanoa kukka, sanookin vahingossa kakka, yrittää pari kertaa uudelleen tuotostaan kuunnellen, lopulta löytää alkutavuun U-äänteen ja on tyytyväinen. :D <3 Ja hän on ylipäätään niin älykäs! Hoksaa kaikkea ja ymmärtää kaikkea, oppii kaikkea sellaista mitä kukaan ei ole hänelle varsinaisesti opettanut. Kuten laskeutumaan parvekkeen kynnykseltä ja sohvalta jalat edellä. Ja tätä hän ei oppinut itsensä telomisen kautta, vaan ihan jotenkin silkalla kehointuitiolla. :) <3

Paljon muutakin kirjoitettavaa olisi tässä ns. rästissä, mutta nyt kippaan hikipäisen Murun sänkyyn, syön vähän lisää lakritsijäätelöä ja painun nukkumaan. Mutta täällä siis kaikki mainiosti nyt.

Ihanaa kesän odotusta kaikille!

Ekaa kertaa ulkona paljain jaloin. <3