lauantai 29. huhtikuuta 2017

Laskettu päivä

Juhlallinen tuntu! Rakkauspäivä H:n kanssa. Olen tänään fiilistellyt hänen olemustaan, mahdollisia nimiään. 


Nukuin pitkään, pesin pyykkiä, lepäsin, söin, ripustin pyykit, kävin ulkona ja vähän ihmisten keskelläkin. Sitten takaisin kotosalle: pizzaa, simaa, teetä, munkkeja, suklaata ja vauvakirjaa. Pitkä suihku, jalkakylpy... 



Voi rakas rakkaani tervetuloa!!!

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3


torstai 27. huhtikuuta 2017

Kaksi päivää laskettuun aikaan


"Viimeisiä" vaatteita H:lle (tänään kirpparilta). En kestä tätä ihanuuden ja  rakkauden määrää!! Tule jo H! <3 <3 <3 <3 <3 

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Perätilatarina, osa 3 (kolme päivää laskettuun aikaan)

Vielä jatkuu tämä saaga! Otsikon oikeastaan pitäisi olla "tarina H:n mylläyksistä", koska nyt en enää oikein tiedäkään, miten päin rakas on!

Ensinnäkin: Toissapäiväisellä äitiyspolin kontrollikäynnillä (rv 39+2) yritettiinkin vielä ulkokäännöstä! Kolme viikkoa aikaisemmin (rv 36+3) H oli ollut yrittämiseen liian alhaalla, mutta hän sitten tosiaankin oli vain käymässä alakerrassa silloin. Toissapäivänä hän lillui pylly ylhäällä irrallaan mukavassa määrässä vettä. Lääkäri tarjosi käännöstä auliisti, ja minä päätin että kokeillaan. 

Minua jännitti käännös H:lle mahdollisesti koituvien riskien vuoksi. Lääkäri toimi kuitenkin hellästi, ei missään nimessä väkivalloin. Hän kokeili kolme kertaa, ja kun H ei lähtenyt kääntymään, lopetettiin. (Peppu kyllä lähti nousemaan, mutta pää ei lähtenyt seuraamaan.)

Yrityksen jälkeen otettiin sykekäyrää. Käyrä oli alkuun liian monotoninen, mikä myös oli pelottavaa. Lopulta saatiin kuitenkin laitteelle vilkasta menoa taattuun H:n tapaan, ja myös kyseisen illan mittaan hän liikuskeli normaalisti. En silti tahtonut uskaltaa mennä nukkumaan, ja nukuin ystävän sohvalla, koska en halunnut olla yksin. Oli todella hurja päivä! Huoli omasta lapsesta on huhhuh niin valtava ja hallitseva. Juuri näitä maailmanlopun rakkaustunteita olen kyllä vuosikaudet odottanut pääseväni tuntemaan, hyvässä ja pahassa. <3

No entäs nyt sitten? H ei kääntynyt toissapäivänä, mutta eilen hän möyri kuin mikä, ja tänään olen ollut todella hämmentynyt hänen asennostaan, sillä pää tuntuu kadonneen ja ylävatsani olevan täynnä raajoja! Ja mahdollisesti peppua?! Ei ainakaan päätä.

Masu litistyi ja kutistui silminnähden viime yön aikana, mutta H ei kuitenkaan varsinaisesti tunnu laskeutuneen, vaihtaneen asentoa vain. Hän on niin kauan istunut pää tuossa sydämeni alla hollilla, ja nyt tuntuma on jotain aivan muuta.

Synnytyksessä, tai viimeistään viikon päähän sovitulla seuraavalla äitiyspolin käynnillä, nähdään miten päin kaveri on. En ylläty enää mistään. :D Masussani  muhii todellinen villi kortti.

Toissapäivänä kohdunsuu tuomittiin epäkypsäksi, mutta parissa päivässä tuntuu tapahtuneen. Vyöhyketerapeutti kommentoi tänään samaa (oi, olen jäänyt vähän koukkuun vyöhyketerapiaan); kohdun vyöhykkeet olivat arat. Tänään on ollut uudenlaisia kohtutuntemuksia ja ennen kaikkea henkisiä tuntemuksia, täpinää. Olen valmis!

Mutta nyt nukkumaan! 

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Viikko laskettuun aikaan


Tulin vain kertomaan, että rakkautta on! 

Supistuksia on vain nimeksi, mutta sillä lailla kyllä tihenevästi, että nyt tuntuu jo joka päivä tapahtuvan 'jotain'. Pientä. 

torstai 20. huhtikuuta 2017

Tule kanssani kylpyyn (rv 38+5)

Tänään oli aivan taianomaisia hetkiä murun kanssa kylpylässä! Kyllä, voisin käydä siellä joka päivä. Paikka oli hiljainen, koska oli arkipäivä ja virka-aika. Altaan pohja ihanan sininen - olisipa minulla siitä vedestä kuva tähän postaukseen liitettäväksi. Uiskentelin ja kelluin ja lilluin ja saunoin. Tuumailin, että toivottavasti voin välittää H:lle rakkauden veteen. Saunassa muut kylpijät ottivat taas kontaktia, kyselivät raskauden sujumisesta, yllättyivät lasketusta ajasta.  


Altaissa juttelin murulle ja rohkenin sanoa ääneen erään nimen, jota olen hänelle miettinyt. Lopullisesti pystyn päättämään nimestä vasta häneen kasvotusten tutustuttuani. Ja sukupuolikin on tosiaan vielä arvoitus - minulla on kyllä tätä nykyä vahva aavistus, ja luulen että pasmani menisivät sekaisin jos aavistukseni osoittautuisi vääräksi, mutta kaikkeen tietysti varaudutaan. :D 

Tänä iltana taas aivan lievästi supistelee, jomottelee. H touhuaa. 

Nämä päivät, nämä niin niin ainutlaatuiset päivät. <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Perätilatarina, osa 2

H jäi perätilaan, ja suunnitteilla hänelle on nyt alatiesyntymä peppu edellä. Synnytyksen spontaani käynnistyminen olisi suotavaa. Tähän mennessä minulla on ollut vasta aavistuksenomaisia supistuksia. H on kyllä ollut hyvin aktiivinen jo toista viikkoa, jotain hän siis valmistelee!

Miten perätilatarina eteni? 

27.3. (rv 35+2) minulle tarjoiltiin jo ulkokäännöyritystä, mutta en halunnut sitä vielä tuolla viikolla riskien vuoksi, sekä sen vuoksi että ennuste H:n kääntyvyydelle vaikutti hyvältä vielä viikonkin päähän. Jatkoin lantion pehmentelyä vyöhyketerapian ja Spinning Babies -harjoitusten parissa. H ei kääntynyt, mutta vyöhyketerapia oli rentouttavaa ja kivaa.

2.4. (rv 36+1) rentouduin kylpyläkäynnillä ystävän kanssa. H tuntui olevan hyvin irrallaan ja ylhäällä, ja fiilistelin sitä miten hän hölskyi pitkin kohtua veden alla ollessamme. Sitten kuitenkin tuntui että H upposi alaspäin ja taaksepäin, juuri siellä kylpylässä (tarkemmin ottaen porealtaassa) ollessamme. Ehkä hän vaihtoi hieman asemiaan, mutta en tuntenut vielä tuona enkä seuraavanakaan päivänä alalantiossa painetta, joka kertoisi hänen "telakoituneen". 

Parin päivän kuluttua (4.4., rv 36+3) lääkäri totesi H:n humpsauttaneen peppunsa sen verran alas, ettei käännöstä voitu enää yrittää. Hän veikkasi, ettei käännös olisi onnistunut edelliselläkään viikolla, koska H on ollut perätilassa jo niin pitkään - kun taas edellisen viikon lääkäri oli veikannut että seuraavallakin viikolla vielä voisi kääntyä. Eri näkemykset, mene ja tiedä.

Tuon päivän (36+3) iltapäivänä, ja sitä seuraavana päivänä, H olikin selvästi alhaalla. Sitten paine taas hellitti, minkä jälkeen H:n pää on jälleen möyrännyt ylempänä, missä voin silitellä sitä, piirrellä siihen sydämiä ja epähuomiossa napauttaa mupua nepparilla ohimoon, kun laitan takkia kiinni. Aika ainutlaatuista, että H:n pää on näin lähellä ja loppuun asti paijattavissa. <3 Hetkittäin tajuan, että useimpien vaavien tapauksessa tosiaan on toisin. 

H tuskin enää kääntyy, vaikka hiukan vielä pomppisi ylös alas. -- Juuri tämän kirjoitettuani itse asiassa huomasin, että nyt hän taitaa olla alempana taas. -- Lääkäri sanoi myös, että vaikka H vielä asettaisi jalkansa Buddha-asentoon (peräjalkatarjonta), se on yhtä mainio asento syntyä alateitse kuin linkkuveitsiasento (pakaratarjonta). Jalkatarjontaan (jalat suorana alaspäin) ujuttautuminen taas olisi H:n tapauksessa epätodennäköistä. Tarjonta tarkistetaan taas ensi viikon kontrollissa - tai synnyttämään tullessamme, kumpi onkaan ajankohtaista ensin. 

Odotan H:n tuloa suurella rakkaudella. <3 Minulle toivotettiin tänään (rv 38+4) kärsivällistä loppuodotusta, mutta ei tässä mitään kärsittävää ole. :) Sen sijaan sanon H:lle välillä että älä tule ihan vielä tänään; olen tehnyt viimeisiä vauvahankintoja ("ai niin, tarvitsemme muuten ehdottomasti sen-ja-sen") ja kotijuttuja. Nyt alkaa olla kaikki siinä mallissa että muru saa tulla; sairaalakassitkin pakattuina. Minä haluaisin lillua kylpylässä joka päivä. Myös kävely ja sauna tekee hyvää. Unirytmiä yritän vaalia, mikä on välillä haaste.

H muru, rakastan. <3 

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Rakkaus (rv 38+0)

Aamupäiväpuuhissani juttelin H:lle (koska hän potkiskeli - ja jotta hän ei säikähtäisi kun kolistelen tiskejä). Alkoi itkettää rakkaudesta kun sanoin näin:

"Se on kreisii et sä tuut

Se on aivan kreisii

Se on maailman tärkeintä."

<3 <3 <3 <3 <3

Tule koska haluat, H!

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Vauvasuihku

Oli baby showerit! <3 Tulin niin iloiseksi. Aavistin että ne olisivat tänään, mutta en tiennyt että olisi tulossa näin paljon ihmisiä ja ohjelmaa. On niin pidetty olo. Ja nyt myös varsin uuvahtanut! 

Ihaninta oli nähdä kaikki tyypit, joita putkahteli ovelle lisää ja lisää. Kiinnostavinta oli vauvan sukupuolen ja nimen arvailu. Herttaisinta oli synnytyskoru, jonka tein vieraiden antamista helmistä - he kaikki ovat hengessä mukana, kun H syntyy. 


Viimeisen viikon aikana on ollut noin joka toinen päivä ihanaa kelluskelua, joka toinen päivä taas angsteja, stressejä ja epätoivoja. Hormonit... 

Tänään on ollut kelluskelua! Huomenna on maanantaityyliin Asiain Hoitoa, toivottavasti myös kelluskelevissa tunnelmissa. 

Niin, ja viime päivinä on ollut - päivän yleisväristä riippumatta - ison isoa H-rakkautta. Murulla on ollut touhupäiviä. <3 Tänään minä ja muru saimme kaikenlaisia lahjoja ja kirjoituksia, ja muistoksi päivästä otettiin paljon kuvia. 

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Raskauspäivitys rv 36+0 (sisältää stressiä ja supistuksia)

Viime päivät ovat olleet aika uudenlaisia! Aika tukalia monin paikoin. Henkisesti ja fyysisesti. 

Tarina alkoi tämän viikon maanantaina, kun kävimme äitiyspolilla. Olin täysin olettanut, että H:ta ei lähdettäisi kääntelemään vielä silloin (rv 35+2), vaan kyseessä olisi kartoittava käynti. Näin minulle olivat veikanneet myös terveydenhoitaja ja kätilö. Lääkäri oli kuin olikin kuitenkin valmis kokeilemaan kääntöä heti. Käännön edellytykset näyttivät hyviltä, koska H oli siro, ei ollut vielä laskeutunut, ja vettä oli hyvin. 

Minä en kuitenkaan kokenut olevani valmis! En halunnut vielä noilla viikoilla ottaa kääntöön liittyviä riskejä; että synnytys käynnistyisi tai että napanuora alkaisi kiristää ja jouduttaisiin sektioon. Halusin kokeilla pehmeät keinoni ensin. Halusin parantaa käännöksen onnistumisen mahdollisuuksia rentouttamalla rauhassa lantiotani. Halusin tulla käännökseen henkisesti valmistautuneena, en äkkinäisen "ai joko nyt" -stressipiikin kera, joka myöskin saisi varmasti lihakseni jännittymään ja tekisi manööveristä hankalamman. Sain poliklinikalta puolen tunnin teetauon mittaisen miettimisajan - vain puoli tuntia! - jonka aikana soitin doulalle ja vyöhyketerapeutille purkaakseni ajatuksia. Sen jälkeen väräjävästi päätin, että ei käännellä vielä. 

Tietysti olen jälkiviisaana miettinyt, että olisihan käännöstä voinut jo maanantaina kokeilla. Tietysti minua jännittää, onko H enää ensi viikon käynnillä niin altis kääntymään - kun nyt takana on myös kaksi vyöhyketerapiasessiota, jotka kyllä ihanasti rentouttivat mamaa ja tulivat sikäli tarpeeseen <3 mutta eivät vaikuttaneet H:n asentoon. Tein kuitenkin sen hetken parhaan päätöksen sen hetken resursseilla, ja siitä minun olisi syytä itseäni helliä eikä moittia! Kunpa aina osaisin tämän. 

Nämä päätökset ovat niin isoja, niin todellisia, eivätkä koske vain minua. Vain minä voin tehdä ne, mutta teen ne myös H:n puolesta. Paitsi tietysti sen, kääntyykö hän oikeasti lopulta vai ei (minulla on itse asiassa kutina, että ei). 

Synnytystoiveeni olivat olleet minulle jo pitkään selkeitä -- mutta sitten tuli perätilaylläri. Toiveeni eivät sikäli ole muuttuneet, että toivon edelleen mahdollisimman luonnonmukaista alatiesynnytystä, mutta "käännelläänkö vai eikö käännellä" -mietinnät ja tämän asian jännittäminen sekoittavat pasmojani, ja perätila asettaa alatiesynnytykselle tiettyjä raameja.

Stressiäni on lisännyt toissapäivänä ilmaantunut ylävatsan vasemman puolen kipu. Se on melko lievää, lievennyt entisestään, ja voi liittyä huonoon nukkumisergonomiaan (tai jopa itse stressiin). Mainitsen siitä neuvolaan maanantaina, jos se vielä jatkuu. Joka tapauksessa uudenlaiset kivut tässä tilanteessa tekevät minut levottomaksi. 

Niin, viime päivinä olen siis myös panikoinut kodin valmistumisesta ja testaillut patjoja. Nyt tiedän mitkä patjat haluan. Enkä hetkeäkään liian aikaisin, koska parina viime yönä lonkkani ovat toden teolla kipeytyneet sohvalla nukkumisesta! Ja ties vaikka ylävatsan kiristys myös liittyisi siihen. 

Eilen kävin kaveriporukan illanvietossa, koska en tule ehkä näkemään kyseisiä kavereita ihan heti uudestaan, ja halusin esitellä kaunista vatsaani. (Elättelin myös toiveita pulikoinnista saunan kera, sillä paikalla oli uima-allas, mutta vesi olikin hyytävän kylmää...) Jäi sellainen olo, että olisin oikeastaan mieluummin mennyt aikaisin nukkumaan. Kotoilun ja käpertymisen kääntöpuoli ovat kuitenkin yksinäisyys ja eristäytyminen, jotka ovat välillä minulle aikamoisia peikkoja. Joskus tiedän tarkoin, kaipaavatko kehoni ja mieleni enemmän rauhaa vai seuraa - joskus taas teen huonon päätöksen. 

Hätkähtäen hoksaan nyt, että eilisessä illanvietossa ei ollut yhtäkään henkilöä, jolla olisi lapsia. Ei edes esimerkiksi uusperheessä elävää. Joukossa on vapaaehtoisesti lapsettomia sekä heitä, jotka haluavat lapsia "ehkä joskus" - ja tietysti muita, joiden tarinaa en tunne. Pari kaveria sanoi "pelkäävänsä raskausvatsoja", joten he eivät halunneet koskea edes vahingossa. Minulle ei selvinnyt, pelkäävätkö he vahingoittavansa vauvaa, käynnistävänsä synnytyksen, räjäyttävänsä masun kuin ilmapallon, vai onko heille vain kestämättömän ufo ajatus että ison ihmisen sisällä on pikkuihminen... 

No. Sitten vielä yksi asia tässä viime päiväin arjessa: Supistukset. "Sullahan on lyhyt matka kotiin", sanoi eräs kaveri eilen lähtiessäni. Reilun kilometrin iltakävely asfalttia myöten ei kuitenkaan nyt ole minulle lyhyt, koska supistelu on ihan viime päivinä lisääntynyt ja tiukentunut, etenkin ilta-aikaan. Se ei tunnu enää niinkään kireytenä alavatsalla kuin vihlontana masupallon sivuissa. Se sanoo "pysähdy heti", ja minä pysähdyn kyllä. 

Myös vyöhyketerapia on saattanut lisätä supistelua. Jos se johtuu siitä, sen ei pitäisi vielä enteillä synnytystä, vaan mennä ohi. 

Joka tapauksessa kaikki tämä on tuonut synnytystä lähemmäksi, ja minulla on tällä viikolla ollut sellainen olo, että synnytän minä hetkenä hyvänsä. "Kaikki" tuntuu olevan kesken (koti sekä minun rentoutumiseni - ja kuinka voin edistää niitä molempia yhtä aikaa?).

Lähipiiri ei tunnu tajuavan, että tarvitsisin apua NYT, en parin viikon sisällä. Laskettu aika on vain karkea arvio. Ymmärrän kyllä, että lähipiirillä on oma elämänsä... Näinä hetkinä kismittää, ettei ole kumppania - ihmistä, jolle minun auttamiseni olisi automaattisesti ykkösjuttu. Onneksi on äitini, mutta hänkin oli juuri pari päivää reissussa ja tavoittamattomissa.

Tässä ei varmaan auta kuin laittaa lepo vielä tiukemmin ykköseksi - lepo, lepo ja lepo, ei mitään tyhjänpäiväisiä illanviettoja. Kaikki turha saa lähteä kalenterista. Ykkösenä lepo, kakkosena koti. Tänään on myös synnytystreffit ystävän ja doulan kanssa; suunnittelemme tulevaa. Voisin keittää nyt aamuteen ja miettiä etukäteen asiat, joita käymme läpi. 

Ja noin niinkuin: Voisin rauhoittua