perjantai 31. elokuuta 2018

Syksyisiä puuhia (Muru pian 1 v 4 kk)

Eilen illalla hiekkalaatikolta löytyi pienten muurahaisten pesä - sekä pihlajanmarjoja. Ehdotin, että Muru omaan suuhun laittamisen sijasta antaisi marjan muurahaisille. Sitten hän asetteli niiden pesään hartaana kymmenkunta marjaa ja sanoi jokaisen kohdalla "tiitti" (kiitos). <3


Hän on niin ihana! Voisin sanoa että tämä on ihana ikä, mutta hänellä on ollut näitä ihania ikiä ennenkin, joten sanon että hän on yleisesti ihana tyyppi. <3

Parasta nyt (äidin mielestä) on vieraiden moikkailu pihoilla ja kaupassa ("moi!"), teatraalisen ihmettelevä pyöreäsuinen ilme kun hän sanoo "oho", tarmokas roskien vienti itse roskikseen, sekä tuo kiittäminen ("tiitti" korvaa myös "ole hyvän"). Hänen kanssaan voi käydä keskusteluja, ja se on mahtavaa. 

Yksi päiväkotimme aikuinen sanoi eilen, että Muru on alkanut puhua hoidossakin tosi paljon, "ei pelkkää omaa puhetta vaan ihan ymmärrettäviä sanoja". Mietin itsekseni, että Murulla ei kyllä missään vaiheessa ole ollut ns. omaa puhetta eli höpökieltä - vaikka hänellä onkin ollut paljon sellaista puhetta, jota ymmärtää vain äiti. Kun Muru sanoo jotain, pystyn lähes poikkeuksetta päättelemään mitä hän tarkoittaa, ja hän käyttää sanoja johdonmukaisesti (esim. "mämmä" tarkoittaa aina märkää). Nyt hänen puheensa alkaa aueta muillekin. :) 

--

Muita uutisia: En meinaa jaksaa arkea. Väsyttää ihan koko ajan. Lisäksi Murun päiväkodin toimintatavat ahdistavat minua edelleen, vaikka Murulla sinänsä onkin siellä kivaa. Olemme jonossa toiseen hoitopaikkaan, mutta en tiedä minkä mittaisen ikuisuuden joudumme jonottamaan, ja välillä mietin, pitäisikö sittenkin jäädä nykyiseen paikkaan. Mutta kun lähes joka päivä tulee paha mieli jostakin siellä. Olen ottanut asioita puheeksi, mutta tuntuu että se ei hirveästi auta, eikä minulla ole voimavaroja uudestaan ja uudestaan puhua.

Onneksi on perjantai! Hyvää viikonloppua lukijoille. :) 

perjantai 24. elokuuta 2018

Yksin huoltajana: Puolison puute

Lapsen kasvattamisessa ilman puolisoa - tai kanssavanhempaa - hankalimmalta on minusta tuntunut se, että en saa apua, jos tarvitsisin sitä akuutisti. Jos toivon jonkun  ystävistäni jeesaavan siivouksessa tai Murun kanssa, yleensä ystävä on buukattava 1-2 viikkoa etukäteen. Mistä tiedän, onko minulla sitten sinä päivänä sellainen olo, että tarvitsisin apua tai edes haluaisin tavata ketään - mitä jos tahtoisinkin vain olla Murun kanssa kahden? Minun pitäisi pystyä ennakoimaan uupumiseni, hallitsemaan riskejä etukäteen. 

Havittelen spontaania seuraelämää, mutta nykykulttuuri ei mahdollista sitä (monien kalenterit ovat täysiä viikoiksi eteenpäin). Havittelen myös tukiverkkoa, joka olisi helposti saatavilla ja aulis auttamaan. Etukäteen ajattelin, että "chosen family" korvaisi puolison - onhan minun elämäni aina ollut sosiaalisesti rikasta. Mutta ihmisillä on omat elämänsä, mikä korostuu entisestään kolmenkympin tällä puolen, eikä Murun vanhemmuus ja hänen hyvinvoinnistaan vastaaminen lopulta ole kenenkään muun elämää kuin minun. Haluaisin elää niin että koko kylä kasvattaa, mutta se tuntuu tässä yhteiskunnassa hankalalta.

Tässä mainio, englanninkielinen artikkeli "kyläilmiöstä" ja siitä mitä äiti voi tehdä, kun se kylä puuttuu ympäriltä. Vinkeistä olen ottanut käyttöön ainakin sen, että muistelen missä tilanteissa olen aiemmin kokenut yhteisöllisyyttä, ja yritän tuoda vastaavaa arkeemme - esimerkiksi leirit, harrastustapaamiset. Tämä meni vähän sivuun puolisoasiasta, mutta linkittyy vahvasti arjen yksinäisyyteen ja siihen, mitä on kantaa vastuu perheestä yksin. 

Eilen Muru meni poikkeuksellisen aikaisin nukkumaan, siis kahdeksalta. Heräili vielä toviksi rinnalle puoli yhdeksän aikaan. Tästä minulla meni vielä tunti päästä itse sänkyyn.  Tein ns. pakolliset, eli söin, laitoin pyykit rumpuun sekä siivosin tiskialtaan, jossa löllyi lemuava keko puoliksi huuhdeltuja kartonkipakkauksia, likaisia astioita, ruuanjämiä, Murun ruokalappu ja tiskirätti (siis sori graafinen kuvaus, ja olen sinänsä melko siisti ihminen, ainakin sellainen joka ei keräile haisevia kosteita bakteeriläjiä keittiöön - mutta yh-arjessa monestikin käy näin!). 

Jalkapohjani on ollut kipeä jo monta päivää, kuka hieroisi? Millä ajalla? Tällaisia asioita mietin, kun mietin sinkkuvanhempana olemista. 

Jos joku on yökylässä, parasta on se että saa valmiin aamiaisen! Viime aikoina kyläilleet kummitäti ja vaari molemmat heräsivät ennen minua ja Murua ja keittivät puuron.

Lukijoita ehkä kuitenkin kiinnostaa se lemmenelämäni? No, on mulla Tinder! Siihen se on toistaiseksi jäänytkin. :D En juuri kaipaa romanttista kanssakäymistä, lähinnä vain sitä arjen apua. Sitä että joku pyytämättä huikkaisi: "minä hoidan!" Ajatus siitä että lähtisin treffeille, saati että siksi aikaa hankkisin Murulle hoitajan, kun olemme muutenkin työssäkäyntini myötä melko paljon erossa toisistamme... Se on kaukainen eikä mitenkään erityisen houkutteleva ajatus. 

Kun laitan Murun hoitoon, lähden mieluummin yksin joogaan, kylpylään (oi syksy, kylpyläsesonki alkaa!) tai lasilliselle kirjan tai päiväkirjan kanssa. Lasin yli voisin kevyesti flirttailla, jos joku kiinnostava tulisi vastaan ja jaksaisin nostaa katseeni ja ajatukseni kirjasta/päiväkirjasta. Todellisuudessahan Murun ollessa hoidossa en yleensä edes mene mihinkään edellämainituista, vaan nukun pitkät päiväunet ja/tai istun sohvalla syömässä karkkia, juomassa teetä (ah rauhalliset teehetket), lukemassa lapsiperheaiheisia lehtiä ja ajattelemassa Murua!

Ja hei, vaikka tästä tekstistä ehkä välittyy uupuneisuutta ja vähän sellaista negaa, valittaminen ei ole tarkoitukseni, vaan koen että itsellinen vanhemmuus on juuri minua varten. Haasteita siihen kuuluu, mutta myös vapaus, ylpeys ja ilo.

Palataan treffiaiheeseen, hmm, sitten kun olen kahden lapsen äiti ja nuorimmainenkin päiväkodissa? ;) 

torstai 23. elokuuta 2018

Murun sanavarasto 1 v 3 kk iässä

Olen jo pitkään aikonut tehdä tällaisen koosteen, ja nyt alkaa olla viimeiset hetket, koska Muru oppii uusia sanoja niin vauhdikkaasti, ettei niitä kohta enää pysty listaamaan! 

Tällaisia meillä siis jutellaan:

Aai = hellittelyn, halimisen ja köllöttelyn ääni 
Akka = jalka 
Ambuu = ambulanssi
Ampui = hampulit eli hampaat 
Ampuu = ampiainen 
Attaa = rattaat
Attu = hattu 
Auauau (Muru sanoo puolestani näin, kun puree minua) 
Autu/antuu = auto 
Baa = banaani 
Ei
Haippa/appa = vaippa
Heippa 
Heipä/himpä/impä = leipä
Ikka = lika/likainen 
Imma = ilma (hän oppi tämän helteillä, kun puhuttiin että on kuuma ilma) 
Immä = silmä/silmälasit/aurinkolasit 
Intu = lintu 
Ittuu = istumaan 
Ittä = vettä 
Kaa = kala
Kakka
Kiija = kirja
Kinkä/kingä = kenkä
Kokki = korkki 
Kooa = korva 
Kukku = kurkku
Kukkuu
Kuua = kuuma/kylmä
Mammam = nam nam
Moi
Mummu 
Mämmä = märkä
Najje = nalle
Noin
Oho
Okka/ukka = roska
Pa/pa-pa = pastilli 
Paao = pallo
Pampa = panta, jonka hän usein nyppää päästäni ja asettaa omaan päähänsä
Papa = napa
Pii = piirtää 
Piioo = piiloon 
Piipaa = ambulanssin ääni 
Pippi = pimppi 
Poi = pois 
Pss = pissa 
Puppa = potta (tai ulkona ollessa puska) 
Puppi = "putki" eli kangastunneli, joka meillä on olohuoneessa 
Pupu 
Pää
Ta-taa! = Tadaa! 
Tiitti = kiitos
Titta = tissi(maito) 
Toi = toinen 
Tsu tsu = juna
Tua = tuolla
Tähä = tähän
Täte/täti = käteen/käsi
Täti = oma täti tai kuka tahansa vieras aikuinen (myös sedät)
Ukku = lukko
Uppi = huppari/huppu
Vauva
Äiti

Muru toistaa usein perässäni, kun nimeän jotakin, ja osa näistä uusista sanoista jää heti aktiiviseen käyttöön, joten lista kasvaa melkein joka päivä. 

Eläinten äänet:
Baa (lammas) 
Hau hau
Huhuu
Ihhahhaa (viittaa sekä hevosiin, merihevosiin että kaikenlaiseen ratsastamiseen, esim. leikkimopolla; myös legoukko laivan kyydissä kylpyammeessa menee "ihhahhaa") 
Iii (kissa) - tämä on hassu vinkuva ääni
Kaa kaa (ankka)
Ki kii (lokki) 
Kua (sammakko) 
Mölö (mölyapina... tämä on meillä eräässä kirjassa) 
Pii pii (hiiri) 
Tsh tsh (orava) 

Suhina, jonka Muru tekee kielellään, on ampiaisen/mehiläisen, kärpäsen ja sudenkorennon ääni. Murina taas on esimerkiksi dinosauruksen, leijonan ja tiikerin ääni sekä vihaisuuden ääni (jos kysyn "onko Muru vihainen" tai sanon "äiti on vihainen", hän vastaa murisemalla). Hän osaa myös tehdä jonkin sortin röhkimisäänen (possu). 

Hän kutsuu tuttuja ihmisiä nimellä, useimmiten alkutavulla, joskus koko nimellä. Hänellä on kaksi nukkea, joita hän kutsuu samaan tapaan nimellä tai nimen puolikkaalla. Samoin hän kutsuu alkutavulla siskoni koiraa ja kaikkia sen näköisiä koiria. 

Lisäksi hän on vastikään oppinut sanomaan oman nimensä! Hän sanoo sen esimerkiksi esitellessään omia kehonosiaan ja vaatteitaan, katsoessaan peiliin ja nähdessään kuvan itsestään - sekä kysyttäessä "kuka sinä olet" tai "kuka on äidin rakas"! <3 

tiistai 21. elokuuta 2018

Syksy

Olen nauttinut hellekesästä tosi paljon - iltapäivistä rannalla Murun kanssa ja siitä että uimavesi on ollut ihan oikeasti lämmintä. Että helteet ovat kerrankin kestäneet niin pitkään että olen ns. ehtinyt niihin mukaan: ehtinyt tehdä rannalla käymisestä tavan, pukeutua kyllikseni hepeneihin, istua piknikvilteillä ja syödä jätskiä. 

Mutta syksyistä tykkään aivan erityisesti! Eilen oltiin puistossa paljain jaloin, ehkä viimeistä kertaa tänä vuonna? Yöksi laitoin villasukat jalkaan. 

Viime syksyltä odotin selkeyttä. Samoja viboja on nytkin. Syksyt ovat samaan aikaan tasaavia ja energisoivia.