Klinikalla :)

Gynen kontrolli oli tänään aamulla. Vaikka se oli kalenterissa, arvatkaa tuliko se silti täysin puskista! Olin tyytyväisenä töihin menossa ja aioin katsoa kelloa, kun muistutus tervehti minua puhelimen näytöltä, ja sinnepä sompailin lopulta puoli tuntia myöhässä. Toisaalta kiva, että vauvanteko ei ole tällä kierroksella 'yksi ainoa elämän pääasia', vaan meneillään on jatkuvalla syötöllä kaikkea muutakin, perhearki. Työt (hohhoijaa), aurinkorasvan riittävyys, hajoileva arkibudjetti, lapselle syyskengät apua syksy on nurkan takana?

Imetyksen päätyttyä, refluksin asetuttua (maidoton ruokavalio) ja Murun yöunien lopulta eheydyttyä oma unentarpeeni tuntuu palautuneen äitiyttä edeltäneelle tasolle: Tarvitsen vaatimattomat yhdeksän tuntia Ruususen unta (keskeytyksettä tai minimaalisin keskeytyksin) ollakseni seuraavana aamuna oikeasti toimintakunnossa... Ei siis esimerkiksi 8,5 h, vaan oikeasti 9 h. Onnea vaan mulle tähän yritykseen.

Mutta klinikka ja se toinen yritys siis: Myöhästymistäni kohtaan oltiin ymmärtäväisiä, tarkastuksessa kaikki hyvin, ja taas tuli kehuja että minulla on "20-vuotiaan munasarjareservi". Kai nyt, kun munasarjani ovat sieltä 20 (19) vuoden iästä asti malttamattomina odotelleet, että pääsevät täyttämään tätä Suurta Tehtäväänsä eli lisääntymistä. ;) 

Can't help but be happy! Can't help but kihistä innosta. ^^

Syksyisiä puuhia (Muru pian 1 v 4 kk)

Eilen illalla hiekkalaatikolta löytyi pienten muurahaisten pesä - sekä pihlajanmarjoja. Ehdotin, että Muru omaan suuhun laittamisen sijasta antaisi marjan muurahaisille. Sitten hän asetteli niiden pesään hartaana kymmenkunta marjaa ja sanoi jokaisen kohdalla "tiitti" (kiitos). <3

Hän on niin ihana! Voisin sanoa että tämä on ihana ikä, mutta hänellä on ollut näitä ihania ikiä ennenkin, joten sanon että hän on yleisesti ihana tyyppi. <3

Parasta nyt (äidin mielestä) on vieraiden moikkailu pihoilla ja kaupassa ("moi!"), teatraalisen ihmettelevä pyöreäsuinen ilme kun hän sanoo "oho", tarmokas roskien vienti itse roskikseen, sekä tuo kiittäminen ("tiitti" korvaa myös "ole hyvän"). Hänen kanssaan voi käydä keskusteluja, ja se on mahtavaa. 

Yksi päiväkotimme aikuinen sanoi eilen, että Muru on alkanut puhua hoidossakin tosi paljon, "ei pelkkää omaa puhetta vaan ihan ymmärrettäviä sanoja". Mietin itsekseni, että Murulla ei kyllä missään vaiheessa ole ollut ns. omaa puhetta eli höpökieltä - vaikka hänellä onkin ollut paljon sellaista puhetta, jota ymmärtää vain äiti. Kun Muru sanoo jotain, pystyn lähes poikkeuksetta päättelemään mitä hän tarkoittaa, ja hän käyttää sanoja johdonmukaisesti (esim. "mämmä" tarkoittaa aina märkää). Nyt hänen puheensa alkaa aueta muillekin. :) 

--

Muita uutisia: En meinaa jaksaa arkea. Väsyttää ihan koko ajan. Lisäksi Murun päiväkodin toimintatavat ahdistavat minua edelleen, vaikka Murulla sinänsä onkin siellä kivaa. Olemme jonossa toiseen hoitopaikkaan, mutta en tiedä minkä mittaisen ikuisuuden joudumme jonottamaan, ja välillä mietin, pitäisikö sittenkin jäädä nykyiseen paikkaan. Mutta kun lähes joka päivä tulee paha mieli jostakin siellä. Olen ottanut asioita puheeksi, mutta tuntuu että se ei hirveästi auta, eikä minulla ole voimavaroja uudestaan ja uudestaan puhua.

Onneksi on perjantai! Hyvää viikonloppua lukijoille. :) 

Syksy

Olen nauttinut hellekesästä tosi paljon - iltapäivistä rannalla Murun kanssa ja siitä että uimavesi on ollut ihan oikeasti lämmintä. Että helteet ovat kerrankin kestäneet niin pitkään että olen ns. ehtinyt niihin mukaan: ehtinyt tehdä rannalla käymisestä tavan, pukeutua kyllikseni hepeneihin, istua piknikvilteillä ja syödä jätskiä. 

Mutta syksyistä tykkään aivan erityisesti! Eilen oltiin puistossa paljain jaloin, ehkä viimeistä kertaa tänä vuonna? Yöksi laitoin villasukat jalkaan. 

Viime syksyltä odotin selkeyttä. Samoja viboja on nytkin. Syksyt ovat samaan aikaan tasaavia ja energisoivia.