Tule kanssani kylpyyn (rv 38+5)

Tänään oli aivan taianomaisia hetkiä murun kanssa kylpylässä! Kyllä, voisin käydä siellä joka päivä. Paikka oli hiljainen, koska oli arkipäivä ja virka-aika. Altaan pohja ihanan sininen - olisipa minulla siitä vedestä kuva tähän postaukseen liitettäväksi. Uiskentelin ja kelluin ja lilluin ja saunoin. Tuumailin, että toivottavasti voin välittää H:lle rakkauden veteen. Saunassa muut kylpijät ottivat taas kontaktia, kyselivät raskauden sujumisesta, yllättyivät lasketusta ajasta.  

Altaissa juttelin murulle ja rohkenin sanoa ääneen erään nimen, jota olen hänelle miettinyt. Lopullisesti pystyn päättämään nimestä vasta häneen kasvotusten tutustuttuani. Ja sukupuolikin on tosiaan vielä arvoitus - minulla on kyllä tätä nykyä vahva aavistus, ja luulen että pasmani menisivät sekaisin jos aavistukseni osoittautuisi vääräksi, mutta kaikkeen tietysti varaudutaan. :D 

Tänä iltana taas aivan lievästi supistelee, jomottelee. H touhuaa. 

Nämä päivät, nämä niin niin ainutlaatuiset päivät. <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 

Raskauspäivitys rv 30+5

Humpsahdettiin viimeiselle neljännekselle! Päätin, että se on rento neljännes. Rento loppuraskaus. <3 Nyt rentoilu jo ihan oikeasti onnistuu, kun muutto on ohi. Montako ihmistä tarvitaan avustamaan yksinodottajan muutossa raskausviikolla 30? Aika monta, ja ihania ihmisiä ovatkin, olen niin kiitollinen heille! Tietysti purkupuuhaa on vielä moneksi viikoksi, joten tehokas avun nakittaminen jatkukoon. Myös hankintoja uuteen kotiin täytyy vielä pohtia ja tehdä.

Nyt ajankohtaista:

• Masu on äkkikasvanut, niin kuin se näemmä aina viiden viikon välein tekee (20, 25, 30). Olen nyt ekoja kertoja huomannut että se tulee tielle, kun vaikkapa avaan jääkaappia tai mappia. Se tuntuu selvästi nukkumaan mennessä, herätessä, jumpatessa.
• Välillä lantionpohjassa tuntuu varsin epämukavaakin painetta ja virkkuukoukkumaisia pystysuoria "langankiristyksiä", erityisesti kävellessä.
• Supistusherkkyys on lisääntynyt, ja aivan kiistatta edelleen painottuu psyykkisesti stressaaviin tilanteisiin - kun mietin ankarasti jotakin, kun töissä on liikaa asioita, kun on kiire tehdä jotakin tai mennä jonnekin. Esimerkiksi kävelylenkki ei supistuta, koska minulla ei ole silloin kiire, vaikka omasta halustani saatankin kävellä ripeästi. Bussipysäkille myöhässä kipittäminen supistuttaa. Tämä on kohdun ja H:n tapa pyytää lisää leppoisuutta, ja pyrin sitä antamaan niin paljon kuin voin. En ylipäätään jaksa tällä hetkellä tehdä kovin paljon mitään, en fyysisesti enkä kognitiivisesti.
• Lonkat ovat vähän kipuilleet, mutta tämä ei ole minulle tavatonta raskautta edeltävältäkään ajalta. Itse asiassa olen mykistyneenä kiitellyt kehoani siitä miten hienosti se on raskauden kantanut, vaikka olen erinäisten huonovointisuuksien, toistuvan flunssailun ja aaltoilevan jaksamattomuuden vuoksi laiminlyönyt liikuntaharrasteitani pahoin.
• Nälättää aiempaa enemmän, ja myös herkutteluhimoja on hiukan ollut, oikeastaan ekaa kertaa koko raskaudessa. Tarkoitan nyt makeita höttöherkkuja - en sämpylöitä, mangoja ja appelsiineja.
• Alan olla lähtöpainossa! Siis olen nyt saavuttanut, ja todennäköisesti jo pienesti ylittänyt (se nähdään ensi viikon punnituksessa) raskautta edeltäneen painoni. Tuota noin, oli jo varmaan aikakin.
• H on ollut jo muutaman viikon putkeen jalat alaspäin ja tumpsutellut tasaisesti lantionpohjaa. Pään tunnen usein ylävatsalla. Asentoa aletaan virallisesti seurata neuvolassa vasta ensi viikon käynnistä eteenpäin, mutta viimeksi (31.1.) terveydenhoitaja kertoi hänen olleen pää alaspäin. Tuolloin en itse vielä tuntenut hänen asentoaan, ja potkut tuntuivat tulevan milloin minnekin.
• Työssäoloviikot vähenevät ja vähenevät - ja oi kun ne jo loppuisivat!
• Mielessäni on ollut kevät ja kesä. Rakastan auringonpaisteen lisääntymistä.

Tähän vuoteen (rv 23+1)

Käynnissä uudenvuoden vauvanvaateinventaario. Alan pestä ja pakata näitä uuteen kotikoloon siirtymistä varten. Ilmassa hirveästi rakkautta - ja rauhaa. <3

Olen tänään nukkunut pitkään, ottanut masuselfieitä, käynyt kävelemässä lumisateen alla joka oli yhtä keveä kuin mieli - ja herkutellut mämmillä (ks. postaukseni raskausajan himoista; mämmihimo on palannut). 

Viime yönä kellon lyödessä vuodenvaihdetta - olimme siis yökerhossa ja kilistelin holittomalla juomalla - kaveri laittoi yllättäen kätensä vatsalleni ja sanoi "tervetuloa!" Yhy että meinasi itku tulla! On meillä kauniit ihmiset ympärillä. 

Kaikkea onnellista vuoteenne!

Himot

Alkuraskauden mielihalut? Tässä minun: 

Sauna. Olen aina pitänyt saunomisesta, mutta viikoilla 9-11 oikein himoitsin sitä. Kävin uimahallissa lähinnä päästäkseni saunaan, kutsuin itseäni kavereiden luokse saunailtoihin. Parhaita olivat tietenkin ne hetket kun saunassa ei ollut muita ja saatoin heittää hirveästi löylyä ja käpertyä H-ajatuksiin. Olen melkein koko raskauden ajan palellut, mikä sekin on saattanut lisätä saunahalujani.

Uiminen. Aina olen tykännyt tästäkin, mutta satunnaisharrastelijana. Uinti osoittautuikin siitä ihanaksi alkuraskausliikunnaksi, että vedessä (tai saunassa!) ollessani en tuntenut pahoinvointia. Tykkäsin myös lillua matalassa altaassa ja - tietenkin - fiilistellä vatsakumpua, joka kohta kasvaisi. Pukutilojen peilistä todistin sitä, miten vatsa alkoi hiukan näkyä jo rv 10+5.

Hemmottelu ja kosketus. Saunan ja uinnin lisäksi minulla on ollut palo ylipäänsä kaikenlaiseen rentoutumiseen, kuten hieronnassa ja kylpylässä käymiseen. Vielä ei ole kuitenkaan tullut käytyä, koska pahoinvointi, väsymys ja flunssat ovat estäneet. Lisäksi monenlainen koskettaminen, kuten halailu tai rentoutustekniikoiden harjoittelu synnytystä varten ystävän kanssa, on upottanut minut autuaisiin oksitosiinipöllyihin.

Tuoksut. Tavallisesti käytän mieluiten tuoksutonta tai miedontuoksuista kosmetiikkaa, mutta noin viikoilla 8-9 ihastuin voimakkaan kukkais- ja hedelmätuoksuisiin käsisaippuoihin. Tämä meni kuitenkin ohi ennen kuin ehdin hankkia moisia kotiin. Samaten kloorin tuoksu ensimmäisellä uimahallireissulla (rv 9+5) tuntui taivaalliselta. Sittemmin olen hekumoinut joulun tuoksuilla.

Pesät. Pesänrakennusviettini on ilmennyt tyynyvuorten kasaamisena sänkyyn ja lattialle sekä sen suunnittelemisena, miten otan synnytykseen mukaan valtavan määrän suosikkityynyjäni. Harkitsen uuden, pesäisän sohvan ostoa sekä tyynykasan kartuttamista entisestään. 

Ruokapuolella en puhuisi niinkään himoista kuin ruuista, jotka eivät ole ällöttäneet ihan niin paljon kuin kaikki muu. Pari aitoa himon kohdetta minulla on kuitenkin ollut: mangot ja mämmi. Molemmat kestivät ehkä pari viikkoa ja hälvenivät sitten. (Hyvinvarustettu lähimarkettini myy pakastettua mämmiä ympäri vuoden, mistä kiitos kauppiaalle.) 

Mangojen ohella myös muut hedelmät ovat kausittain haluttaneet. Kuitupitoiset viljatuotteet ovat maistuneet melko hyvin kautta linjan. Ai niin, ja kerran iski sämpylähimo! Leivoin sämpylöitä, kutsuin kaverit syömään, söin itsekin - liikaa - ja oksensin. Oh well!

Vesi minun täytyy nykyään saada aivan kylmänä, kun aiemmin olen juonut mieluiten huoneenlämpöistä. Vesi on muutenkin maistunut minulle valitettavan huonosti, eikä oikein mikään muukaan juoma ole maistunut sen sijaan.
Vasta viimeisen viikon aikana (viikoilla 16-17) ruoka- ja juomahaluni on aidosti palaillut. Nyt on aggressiivinen nälkä usein, samaan tapaan kuin aivan alkuraskaudesta ennen pahoinvoinnin tulemista! Annoskokoni on edelleen hyvin pieni, mutta olkoon. 

Odottajat tai odottaneet, jakakaa ihmeessä kommenteissa omia himojanne. :)