Yk 1: Viimeisen piinapäivän ilta

Tavallaan haluaisin nyt hiukan fiilistellä tätä potentiaalista yksilapsisen ja kaksilapsisen perheen elämän rajapintaa, mutta oikeastaan haluan vaan pian nukkumaan. Mielessä liikkuu lähinnä, että oispa vissyä ja suklaata. :D Pakko ostaa huomenna vissyä ja suklaata!

Menkkatiputtelua ei näy. :) Hetki sitten pusuttelin nukahtavaa Murua ja kerroin, kuinka häntä rakastan. Ripustin pyykit ja seuraavaksi lämmitän pizzaa, jonka alkuillasta tilasin meille, kun en jaksanut lähteä kauppaan. Jäätävä väsy! Tänään olen ollut myös aika lyhytpinnainen Murun kanssa; hormonijuttuja?

Edelleen mielessä vaan se vissy ja suklaa. :D

Yk 1: Viimeinen piinapäivä (dpo 14)

En pysty en kestä en malta! Tänään koetan olla tehokas töissä, koska siellä on kaikkea rästihommaa ja teen muutenkin pitkän päivän. Iltapäivästä on palaveri, jossa tyypillisesti yli puolet käsiteltävästä asiasta ei koske minua, joten kerkeän siellä tuijotella seinille, teeskennellä skarppia ja ajatella Vauvaa. 😉 Ajatella meidän kolmen hengen perhettä. 💜

Viikonloppuna tuli parit repäisykivut venytellessä (opin tämän sanan jostain toisesta lapsenyritysblogista), ja tänä aamuna bussin penkille rojahtaessani tuntui alavatsassa paine, jollainen mulla yleensä liittyy ovulaation aikaan (ei siis menkkojen). Tuttuja viime raskaudesta nämäkin. Onpa kivaa, kun on kerran jo ollut raskaana ja voi 'ottaa homman haltuun' aivan eri tavalla. 🙂 Valkovuoto on vähän runsastunut vielä, mutta punaista tiputtelua ei näy. Uskon aika vahvasti tähän nyt. Mutta kylläpä jännittää. 

Yk 1: Oloja (dpo 13)

Hassua että on jo dpo 13, mutta siis hyvä, niin loppuu jännittäminen ja pääsee testaamaan! Oltiin pikku reissussa Murun & Tädin kanssa. Vähän sama meno oireiden suhteen jatkui läpi näiden päivien; menkkajomottelua, nälkä vähän väliä mutta kun saa ruokaa eteen sitä ei teekään hirveästi mieli. Nyt on ollut parina aamuna myös epämääräistä unettomuutta; olen herännyt jo ennen Murua(!) joskus kuuden / puoli seitsemän aikaan, käynyt vessassa ja puolinukkunut lopun aamua. Kuukautisvuotoa ei näy, ja normaalisti tässä vaiheessa alkaa tosiaan jo vähän tiputella. Valkovuoto on lisääntynyt, tosin. Se herättää epäilyjä molempiin suuntiin. Tulepa jo keskiviikko!

Yk 1: Oloja (dpo 11)

Menkkaisaa jomottelua, välillä poltteluita. Nälän ja vähän etovan olon yhdistelmää/vuorottelua. Palelua -- mutta kai se on normaalia syksyllä palella ulkona - ja myös sisällä - vai onko? ;) Nyt myöhäisilta, jäätävä nälkä ja vessahätä taas. Turvottelua, suolisto-oiretta (tätä mulla on yleensä menkkojen yhteydessä, mutta ei etukäteen). Valkovuotoa vähemmän kuin normaalisti tässä vaiheessa kiertoa, luulen. Jos ylihuomiseen mennessä ei tule punaista tiputteluvuotoa, alan vakavissani uskoa että Beibi. :) 

Tänä aamuna Murun vierestä herätessäni kelasin, että olen tosi tyytyväinen tähän elämään. <3 Ja koska elämäni suurin unelma eli äitiys on jo todellisuutta, "kaikki" ei ole kiinni tästä mahdollisen uuden raskauden alusta tai alkamattomuudesta. Jäitä on siis hatussa huomattavasti enemmän kuin Murua yrittäessä, ja hyvä niin. Raskaustestejä mulla on vaan 2 (ei esim. 20), enkä osta lisää, enkä varmasti testaa etukäteen. ;) Testipäivä on ensi keskiviikko. Se on myös menkkojen oletettu alkamispäivä.

Ristissä sormet!

Yk 1: Oloja (dpo 9)

Eilen iltapäivällä alkoi aika erikoinen juilinta ja kipuilu alavatsalla (tuntui kuin siellä olisi puhjennut pieni kukka, joka ottaa aika ronskisti lisää tilaa). Lisäksi tavallista jomottelua oli iltapäivän ja etenkin illan mittaan. Alkoi taas tuntua, että ehkäpä tärppää! Ole beibi. <3 Näin viime yönä unta kiinnittymisvuodosta, mutta ei mulla Murustakaan aikanaan mitään vuotoa ollut, joten sellaista en odota. Viime raskaudessa oli "menkkaolo" lähes viikon ajan ennen menkkojen oletettua alkamispäivää, ja nyt on vähän samoja meininkejä! Jatkuva pieni jomottelu. 

Testin tekoon on kuusi päivää. Pitäisi malttaa, pitää keho ja mieli rauhallisina! Viikonlopuksi tiedossa pientä kivaa reissua Murun ja hänen tätinsä kanssa. 

P.S. Vähän ujostuttaa eilisen mielenterveyspostauksen johdosta, koska sitä on luettu niin paljon ja siinä on niin henkilökohtaista sisältöä juurta jaksain avattuna, vaikka anonyyminä täällä ollaankin. Mielelläni ottaisin vastaan kommentteja siihen! :)

Yk 1: No onko mitään oloja (dpo 7)?

Eipä ihan kauheesti. Mutta mahdollisesta kiinnittymisestä on vasta ihan hetki, tai sitten se ei ole vielä tapahtunutkaan? Luin, että (terveillä yrittäjillä) suurimmassa osassa yrityskiertoja munasolu hedelmöittyy. Mutta kiinnittyminen ja kiinni pysyminen on se haasteellinen osuus. Ja tietysti hedelmöittynyt solu voi osoittautua elinkelvottomaksi, tai mitä kaikkea voikaan käydä. Murua yrittäessäni tunsin ekassa kierrossa erikoisia alavatsakipuja, vaikka testasin sitten negan. Ehkä kiinnittymisyritys oli.

No on mulla kuitenkin ollut joitain oireita: lievää rintojen paisumista, menkkamaisia jomoja jo monta päivää, välillä polttelua alavatsassa vasemmalla (ovulaatio tapahtui lopulta oikealta, mutta jos se on kiinnittynyt vasemmalle? tai mitä lienee), muutamia vihlaisuja istualta noustessa (nämä olivat tosi tuttuja viime raskaudessa), välillä kova nälkä ja samaan aikaan ei tee oikein mieli ruokaa. On vähän väsyttänyt, paleltanut. Viikonloppuna oli jänniä makujuttuja: rautatabletista, joka yleensä maistuu  vain kinuskiaromilta, maistui ällöllä tavalla rauta läpi. Äitini tarjoama kala maistui niin oudolta, että epäilin sen tuoreutta ja jätin syömättä, vaikka äiti ja Muru sitä söivät ja kyllä se tuoretta kuulemma oli...

Ja melkein unohdin mainita jäätävän turvottelun, jota oli muutaman päivän ajan inssin jälkeen! Periaatteessahan niin varhain ei pitäisi tulla oireita, mutta olen taipuvainen uskomaan että voi tulla, koska hedelmöittynyt munasolu on kykenevä lähettämään kemiallisia signaaleja jo ennen kiinnittymistä. 

Tätä kirjoittaessani alaselkää taas kevyesti jomottelee. Välillä on ollut käpertyvä kipeänlainen olo, välillä ihan sangen tavallinen. Monena hetkenä on tuntunut että ihan varmasti tästä jo tärppää, välillä taas mietin että no ei takuulla. Tässä piinailussa olen edelleen huono... Tietoinen mieleni ei onneksi tällä kierroksella hirveästi askartele asian parissa, kun on arjessa muutakin ja yksi elävä lapsi tuossa touhottaa, mutta alitajunta askartelee, piilevä jännitys tuntuu.

Eilen pidin 5-viikkoista vauvaa sylissä, ja se oli eka kerta, kun Muru ei tullut mustasukkaiseksi sylissäni olevasta pikkuisesta -- hymyili vain vauvalle ja leikki pientä kurkistusleikkiä. :)