On ollut vähän vaikea mieltää, että mulle oikeasti on tulossa vauva. On ollut epämääräistä huolta (ekoilla viikoilla huolestuin kilpirauhasarvoistani ja lääkeannoksesta, vaikka arvot lopulta olivat ihan hyvät, ja sen jälkeen on ollut vaikea päästää huolimentaliteetista irti). On ollut jonkinlaista epäuskoa ja epäluuloa koko raskautta kohtaan, vaikka en varsinaisesti keskenmenoa pelkää, ja tauoton pahoinvointi antaa ymmärtää että sikiö on kyllä tukevasti kyydissä.
Tänään koin ekan kerran sellaisen aidon yhteyden hetken vauvaan, kun alkoi tuntua siltä kuin hän liikkuisi. Ei se varmaan VOINUT olla vielä hänen liikettään, eikä se ainakaan niin korkealla (navan seudulla) voisi tuntua. Mutta se oli tasaista pikku jumpsuttelua, eri tahdissa oman sykkeeni kanssa. Jotain suolenliikkeitä? Lunttasin blogista, että Murun ensimmäiset liikkeet tunsin rv 16+6.
Haluaisin jo että masu kasvaisi, potkut tuntuisivat ja tämä pahoinvointi väistyisi! ❤️
 |
| Lähde: https://www.vau.fi/raskaus/nyt-vauva-kohdussasi-on-yhta-iso-kuin/ |
Tuttuja fiiliksiä! Mulla ne tosin varmaan johtui osin siitä, ettei pahoinvointia tai muita oireita oikeastaan ollut. Olin ihan varma, ettei nt-ultrassa löydetä mitään elämää, mutta niin vain eilen nähtiin viikkoja vastaava ja kaikin puolin hyvännäköinen vauva (kätilön sanoin) <3 Vieläkin on vähän vaikea sisäistää asiaa, sen muutaman kuukauden epävarmuuden jälkeen, mutta eiköhän se tästä, kun päästään kertomaan raskaudesta muillekin :)
VastaaPoista(Saa nähdä, tuleeko tämä kommentti nyt sataan kertaan, kun yritin ensin padilla, joka aina vain tyhjensi kentän, kun painoin esikatselu / julkaise)
Kiitos kommentista! :) Varmasti varsinkin oireettomana on vaikea sisäistää asiaa. Mähän kävin jo varhaisultrassa kolme viikkoa sitten ja oppikirjan mukainen alkio siellä näkyi, ja nyt vatsa jo pullistuu ja siellä tuntuu paine. Silti vasta hiljalleen nyt kypsyn ajatukselle, että oikea vauva sieltä tulee. :D No, kukin omassa tahdissaan!
PoistaOnnea teille "hyvännäköisestä vauvasta" ja tsemppiä odotukseen! :)
Tsemppiä pahoinvoinnin kanssa! Toivottavasti saat oikein oikein paljon apua tukiverkosta. Itsellä eka raskaus oli lähes pahoinvoinniton, mutta nyt tokan kanssa oon saanut todella kärvistellä. Oon ollut ihan poissa pelistä, ja esikoinen raukka ikävöi kamalasti äitiä. Kertoo kaikille, miten "äiti pipeenä, ei leikkimään". Mulla myös ollut vaikea tajuta pahoinvoinnista huolimatta tätä raskautta, vaikka ultrassa viime viikolla näkyikin se pieni täplä, jolla oli syke.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Mä taas ajattelin että tässä tokassa pahoinvointi vois jäädä vähemmälle, koska ekassa kärsin siitä niin pitkään, mutta no. ;) Täytyy kärvistellä vaan. Ja ehkä mieleen tulee enemmän tilaa raskaudelle vasta sitten kun olo fyysisesti helpottaa. Tsemppiä sinnekin! :)
PoistaHei! On tosi mukava lukea blogiasi, kiitos siitä! Itsekin jossain kohtaa lähiaikoina olisi tarkoitus itsellisenä lähteä hoitoihin, joten on kiinnostavaa samassa tilanteessa jo vähän pidemmällä olevan ajatuksia! :)
VastaaPoistaKiitos kommentista, aina kiva kuulla uusista lukijoista, varsinkin itsellistä äitiyttä suunnittelevista! Tämmöinen antaa aina lisäintoa blogin päivittämiseen. Tsemppiä sun polulle! :) <3
Poista