"Jaksat vielä tulla uimaan vaikka oot viimosillas", kommentoi mukava rouva saunassa. Viimeisilläni? Olenko? Siltäkö näytän? Miten hassua! Ja ihanaa. Olen taas vaiheessa, johon haluaisin pysäyttää ajan. <3 <3 <3
Muistan erään alkuraskauden uimareissun: joku toinen uimari oli varsin pitkällä raskaana ja mietin, miten kertakaikkisen kaunis raskaana olevan keho on. Ja nyt oma kehoni on sellainen kaunis! Haluankin katsella itseäni koko ajan peilistä ja ikkunoista, silitellä ihanaa vatsaa. Mytyräinen tuuppii ja kommentoi! <3 <3 <3
Hahmotan H:n vahvimmin itsestäni erillisenä yksilönä niinä hetkinä, kun hän säpsähtää ääntä, jota en itse säpsähdä koska osaan ennakoida sen. Tyypillisesti tämä ääni on astioiden kolahdus, kun touhuan tiskipöydän ääressä. Muuten H on tuntunut olevan aina mukana tunnetiloissani, tuntevan ne kanssani, tietävän missä mennään. Säpsähtely on tullut kuvaan viime viikkoina, ja erityisesti juuri astioihin liittyen. Uuden kodin keittiössä on ehkä uudenlaiset astiain kolinat? Tai H on vaan tullut tietoisemmaksi ulkotodellisuudesta? Tekee mieli pyytää anteeksi aina kun säikäytän armaan murun!
Kuinkahan sujuvat tiskipuuhat H:n siirryttyä masusta kantoliinaan? Aivan hassu ajatus että hän siirtyy, ja piankin. Jos nyt ei vielä ainakaan viikkoon tulisi... Patjat sänkyyn pitäisi saada.
Vatsa on ulkoneva, pyöreän kiinteä pallonen. Kaunis, kaunis, kaunis!!! Saisinko pitää tämän?! Kasvupyrähdys ei nyt ole mielestäni erottunut ihan niin selvästi kuin viikoilla 20, 25 ja 30, mutta toisaalta taas muut ihmiset ovat panneet kasvua merkille nimenomaan nyt, joten kyllä masu on pyrähtänyt.
Tänään supistukset (joita tulee edelleen useimmiten stressistä tai stressin ja fyysisen rasituksen yhdistelmästä, kuten kiireessä kävelemisestä) olivat vähän uudenlaisia. Eivät pelkästään kiristäviä ja alavatsaan tukalaa tunnetta tuovia, vaan oikeasti vähän polttavia, kihelmöiviä. Tajusin kyllä todella himmata kävelyä silloin. H tulee lähemmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti