Tänään oli taas kylässä ystäviä, jotka auliisti auttoivat kodin laittamisessa; nyt ovat paikallaan suihkuverho, uudet palohälyttimet, laatikot joihin tulevat H:n vaatteet. Tuttipullot on keitelty, lakanoita viikattu. Uutta kameraa on testattu! Otan sillä paljon kuvia H:sta.
Ystävien lapset touhusivat ympäriinsä, levittelivät H:n kamaa lattialle. Minut valtasi epätodellinen tunne: Minä saan oikeasti vauvan, tässä järjestellään minun ja minun vauvani uutta kotia ja minun vauvani vaatteita. Kummilapsen kanssa juttelin siitä, miten kannan koko ajan yhtä lasta, ja hänen ollessaan sylissä kannan kahta. Toisen ystävän lapsi tuli vielä kolmanneksi.
Tänään paistoi aurinko niin taivaalla kuin mielessänikin; molemmat olivat olleet viime päivät pilvisenpuoleisia, raskaita.
Ystävien lähdettyä (yksi palaa vielä myöhemmin yökylään) aloin lajitella H:n kaikkein pienimpiä vaatteita ylimpään laatikkoon. Aloin itkeä kun puhuin H:lle:
"Äiti rakastaa sua H
Äiti rakastaa sut ihan puhki
Äiti rakastaa H:n ihan pieniksi murusiksi"
Ihanaa seurata näitä päivityksiäsi, kun laskettu aika on jo niin lähellä. Unelmoin siitä, että itsekin joskus pääsisin kirjoittelemaan näitä "loppumetrien puuhasteluja". Onnea loppuraskauteen <3
VastaaPoistaKiitos! "Loppumetrit" kuulostaa niin hassulta. :D Mulla on vasta ihan eilen ja tänään ollut aidosti loppumetriolo ja sellainen olo että tervetuloa vaan H, tule vaikka tänään jos sun tarvii. Sitä ennen oli sellainen olo että laskettuun aikaan on vielä hyvin pitkä aika, H ei ole valmis ja kaikenlaista hommaa on vielä varsin paljon. Töiden loppuminen ja sen myötä uuteen kotiin asettumalla asettuminen auttoi, nyt on rauhaisaa köllintää näissä päivissä!
PoistaOnnea sulle ja pikku bebeille alkuraskauteen! <3
Awwawwww... <3
VastaaPoista