Perätilatarina, osa 1

Tänään ultrattiin, ja sinnehän  muru on parkkeerannut peppunsa tukevasti alas! Kaikki on kuitenkin sinänsä hyvin; vettä on mukavasti, napanuoran virtaukset hyvät ja istukan sijainti erinomainen ulkokäännösyrityksen kannalta. Kohdunsuu oli "sormenkärjelle auki eli vielä hyvin kiinni, kolme senttiä kaulaa, pientä pehmenemistä". 

H on tarjontansa (peppu päättäväisesti alhaalla eikä esim. jalat tarjoutumassa; leuka rinnassa) ja siron kokonsa puolesta ihanteellinen perätilavauva, ja lantioni kuulemma myös mukavan tilava. Alatiesynnytys siis vaikuttaa tämän alustavan arvion perusteella aivan mahdolliselta, vaikka H jäisikin pepputarjontaan. Miten hyvä! Sitä juuri toivoin.

On kiinnostavaa, että perätilavauvat ovat usein pienempiä kuin pää edellä saapuvat toverinsa. Miksi, kysyin. "Luonto hoitaa", vastasi gynekologi. Hienosti hoitaa, mutta ihmeellistä miten se luonto tietää! Mistä kohtuvauvan kasvua säätelevä mikä-onkaan-mekanismi tietää, miten päin vauva on - ja tuleeko se vielä kääntymään? Alkaako vauvan kasvu tietyillä viikoilla "varmuuden vuoksi" hidastua, jos hän on vielä silloin perätilassa? Vai olisiko ehkä olemassa perätilalle altistava geeni, jonka kantajat myös tyypillisesti syntyisivät siroina? Tai jokin perätilalle altistava ominaisuus kohdussa, ja se vaikuttaisi myös vauvan kokoon? Voisin jonain päivänä googlailla tutkimuksia tästä, jos innostun. Mikäli tiedätte jotakin (luotettavaa tieteellistä tutkimusta), linkatkaa ihmeessä! 

Parin viikon päästä on ulkokäännösyritys ja sen yhteydessä synnytystapa-arvio, mikäli H:ta ei saada kiepsautettua tai hän kiepsahda sitä ennen itse. Ultrasta jäi hyvä mieli! Mukana oli synnytyskumppanini, joka näin pääsi taas hiukan lähemmäksi H:ta tällä yhteisellä matkallamme. 

Kiintymykseni H:ta kohtaan kasvaa. Haluan tarjota meille mahdollisimman rentoutuneen, tasapainoisen, fyysisesti ja henkisesti ravitun ja hoivatun loppuraskauden.

P.S. H:n sukuelimiä en olisi nähnyt vaikka olisin halunnutkin, niin syvällä lantioni kuopassa oli pikkuisen peppu. Salaisuus siis säilyy vielä.