Humpsahdettiin viimeiselle neljännekselle! Päätin, että se on rento neljännes. Rento loppuraskaus. <3 Nyt rentoilu jo ihan oikeasti onnistuu, kun muutto on ohi. Montako ihmistä tarvitaan avustamaan yksinodottajan muutossa raskausviikolla 30? Aika monta, ja ihania ihmisiä ovatkin, olen niin kiitollinen heille! Tietysti purkupuuhaa on vielä moneksi viikoksi, joten tehokas avun nakittaminen jatkukoon. Myös hankintoja uuteen kotiin täytyy vielä pohtia ja tehdä.
Nyt ajankohtaista:
Nyt ajankohtaista:
- Masu on äkkikasvanut, niin kuin se näemmä aina viiden viikon välein tekee (20, 25, 30). Olen nyt ekoja kertoja huomannut että se tulee tielle, kun vaikkapa avaan jääkaappia tai mappia. Se tuntuu selvästi nukkumaan mennessä, herätessä, jumpatessa.
- Välillä lantionpohjassa tuntuu varsin epämukavaakin painetta ja virkkuukoukkumaisia pystysuoria "langankiristyksiä", erityisesti kävellessä.
- Supistusherkkyys on lisääntynyt, ja aivan kiistatta edelleen painottuu psyykkisesti stressaaviin tilanteisiin - kun mietin ankarasti jotakin, kun töissä on liikaa asioita, kun on kiire tehdä jotakin tai mennä jonnekin. Esimerkiksi kävelylenkki ei supistuta, koska minulla ei ole silloin kiire, vaikka omasta halustani saatankin kävellä ripeästi. Bussipysäkille myöhässä kipittäminen supistuttaa. Tämä on kohdun ja H:n tapa pyytää lisää leppoisuutta, ja pyrin sitä antamaan niin paljon kuin voin. En ylipäätään jaksa tällä hetkellä tehdä kovin paljon mitään, en fyysisesti enkä kognitiivisesti.
- Lonkat ovat vähän kipuilleet, mutta tämä ei ole minulle tavatonta raskautta edeltävältäkään ajalta. Itse asiassa olen mykistyneenä kiitellyt kehoani siitä miten hienosti se on raskauden kantanut, vaikka olen erinäisten huonovointisuuksien, toistuvan flunssailun ja aaltoilevan jaksamattomuuden vuoksi laiminlyönyt liikuntaharrasteitani pahoin.
- Nälättää aiempaa enemmän, ja myös herkutteluhimoja on hiukan ollut, oikeastaan ekaa kertaa koko raskaudessa. Tarkoitan nyt makeita höttöherkkuja - en sämpylöitä, mangoja ja appelsiineja.
- Alan olla lähtöpainossa! Siis olen nyt saavuttanut, ja todennäköisesti jo pienesti ylittänyt (se nähdään ensi viikon punnituksessa) raskautta edeltäneen painoni. Tuota noin, oli jo varmaan aikakin.
- H on ollut jo muutaman viikon putkeen jalat alaspäin ja tumpsutellut tasaisesti lantionpohjaa. Pään tunnen usein ylävatsalla. Asentoa aletaan virallisesti seurata neuvolassa vasta ensi viikon käynnistä eteenpäin, mutta viimeksi (31.1.) terveydenhoitaja kertoi hänen olleen pää alaspäin. Tuolloin en itse vielä tuntenut hänen asentoaan, ja potkut tuntuivat tulevan milloin minnekin.
- Työssäoloviikot vähenevät ja vähenevät - ja oi kun ne jo loppuisivat!
- Mielessäni on ollut kevät ja kesä. Rakastan auringonpaisteen lisääntymistä.
Ihania kuulumisia - siis, että te molemmat voitte hyvin. Meinaatko muuten jatkaa bloggaamista H:n synnyttyä? Laitoin vielä lisäyksen sun edellisen postauksen kommenttilootaan. Onnittelut muutosta! Se purkaminenkin osaa olla rasittavaa, mutta samalla uutta kotia ja elämänvaihetta rakentavaa, puuhaa.
VastaaPoistaKiitos kommentista, oot ihanan aktiivinen lukija! ^^ Ja kiitos muutto-onnitteluista. Purkaminen ei onneksi tosiaan ole niin paha juttu, vaan juurikin inspiroivaa, vaikka siinäkin työtä riittää. Onneksi H ei luultavasti synny ihan vielä. ;)
PoistaEn varmasti ainakaan seinään lopeta bloggaamista H:n tultua! :) Mutta en yhtään tiedä blogin tulevaisuudesta pidemmällä tähtäimellä, annan asian hautua vielä.