Olen vauvakuumeen kourissa! Tämän vain tulin kertomaan. :D Kihinää.
Olen kuluneen viikon miettinyt vanhempainvapaita, rahoja, töitä, asumista, ikäeroja. Hoitovapaan haku on käsillä. Harkitsen yrittäväni toista lasta niin että mikäli tärppi tulisi suht nopeasti, pikkuisille tulisi alle kolme vuotta ikäeroa. Ihannetilanteessa en menisi välissä lainkaan töihin.
Olen miettinyt, vieläkö ehtisin tulla kolmen lapsen äidiksi. Olen kerännyt mahdolliselle pikkusisarukselle (Pikkusisulle) pientä settiä vaatteita kirppikseltä, vaatteita jotka ovat olleet jo hankittaessa liian pieniä Murulle.
 |
| Pikkusisun housut. |
Muru on "helppo lapsi". Mielestäni tuo on sikäli ikävä ilmaisu, että lapset eivät ole helppoja tai vaikeita, heillä on vain erilaisia luonteita ja tarpeita - mutta ilmaisu on kuvaava, ja viittaan sillä siihen ettei mikään Murun hoidossa ole osoittautunut minulle erityisen kuormittavaksi.
Oma vointini sen sijaan on osoittautunut minulle erittäin kuormittavaksi, mutta se tuntuu olevan nyt todella pikku hiljaa parempaan päin. Ehkä kerron näistä asioista enemmän myöhemmin, jos kykenen.
Joka tapauksessa mitään suoraan Muruun liittyvää kuormitustekijää ei ole, 'tavallista' yh-vauva-arkea vain. ;) <3 Joten olen tuumannut, että hyvin jaksaisin toisenkin lapsen suhteellisen pienellä ikäerolla. Toki minun täytyy sitä ennen saada itseni kuntoon; seuraava raskaus ja vauva-aika minun olisi 'pakko' voida paremmin.
--
Minusta tuntuu kuin toinen lapsi tekisi meistä vähän enemmän perheen, täyttäisi kotia perheydellä, juurruttaisi.
Siis EHDOTTOMASTI kahden hengen perhe ON kokonainen ja täysi ja täydellinen perhe, MINÄ JA MURU OLEMME PERHE, ja minusta tuntuu hyvältä ja oikealta kun meihin viitataan perheenä.
 |
| Meidän perhe ulkoilee. |
Silti mielikuvani meistä kahden lapsen perheenä on jotenkin "perheempi" kuin nykytilanne. Ei sillä että nykytilanteessa olisi mitään vikaa! <3 Minä vain rakastan lapsia ja vauvoja ja haluan jakaa määrättömästi rakkautta omille sellaisille.
Tällaisia ajatuksia!
--
Lisäksi olen miettinyt, mitä tehdä blogin suhteen. Aktivoitua ja verkostoitua, passivoitua ja unhoittua, lopettaa, tauottaa, harventaa, tihentää, kertoa henkilökohtaisempia asioita, yleismaailmallisempia asioita. (Ainakin voisin kirjoittaa loppuun synnytyskertomuksen, näin puolen vuoden jälkeen.)
Mitäs lukijat sanotte? :)
Älä missään nimessä lopeta blogia!!!! Näitä yyhoo- blogeja on niin vähän! Mä ainakin tykkään ihan kauheesti lukea sun kuulumisia <3
VastaaPoistaTietkö mullahan ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Ei edes silloin, kun sain alulleni nämä kaksoset. Mutta viikko sitten, kun istuin saunan lauteilla ja äitini oli luonani kyläilemässä...muhun iski se...siis vauvakuume!! Mulle tuli olo, että haluaisin tehdä vielä kolmannen lapsen, pikkuveljen tytöille (juu, tiedän ettei sukupuolta voi valita eikä sillä ole mitään väliä, tuo nyt vaan oli sellainen ajatusleikki). No joo, mä en voi sitä enää tehdä. Sektion jälkeen pitää odottaa seuraavaa raskautta...olen jo melko iäkäs...ylimääräistä rahaa klinikalle ei ole...me ei mahduttaisi normaaliin autoon kolmien turvakaukaloiden kanssa...kaikki menisi liian vaikeaksi...ja mä en ihan oikeesti edes uskaltaisi enää ottaa sitä riskiä, jos mulle syntyisikin vaikeasti vammainen lapsi (olisin noin 40 kun lapsi syntyisi). Mutta jos mulla olisi nyt vain yksi lapsi, ja jos olisin hieman nuorempi, lähtisin ehdottomasti yrittämään! Kun tuossa katselee noita siskoksia ja kuinka ne nukkuu otsat vastakkain...sisaruus <3
Toivottavasti et ainakaan lopeta blogin pitämistä! Itse löysin tämän vasta äskettäin ja luin putkeen läpi sekä koko tämän blogin tekstit että sen edellisesi.
VastaaPoistaItse olen hedelmöityshoitoja suunnitteleva vähän päälle kolmekymppinen itsellinen nainen.
Moikka pitkästä aikaa!
VastaaPoistaMäkin toivon sun jatkavan blogia. Ymmärrän kuitenkin siihen liittyviä ajatuksia. Vähän samanlaisia ajatuksia mulla on ollut omankin blogin suhteen, vaikka hiljaiseloni ei ole siitä johtunut. Ei ole ihan helppoa valita blogilleen ns. linjaa muun muassa henkilökohtaisuuden suhteen.
Näitä perheellistymisblogeja seuratessa mulle on aina vaan vahvemmin varmistunut, että lasten hankkiminen ei ole mun juttu. Tätä olen ennenkin sanonut, mutta siihen varmuuteen tulee aina uusia sävyjä, kun teidän juttuja lukee. Samalla mä olen miettinyt, että on tavallaan hullua, että mä seuraan tällaisia blogeja. Mä olen aina arvostanut sitä, että on erilaisia ihmisiä omassa verkostossa. Kuitenkin järki ja moni tuttu sanoo, että mun kannattaisi nyt just verkostoitua aktiivisemmin työelämässä ja kehittää itseäni ammatillisesti sekä myös vapaa-ajan osalta. Huomaan että varsinkin pienten lasten vanhempien kanssa mulla on aika vähän yhteistä kosketuspintaa ellei puhuta elämästä yleensä. Toki onhan mulla ja sullakin esimerkiksi sinkkuus ja se-eräs-toinenkin-juttu yhdistävinä tekijöinä. Niin, olen siis edelleen sinkku, vaikka se orastava juttu orastaa edelleen...
Olen jo useamman vuoden kärsinyt monenlaisista terveysongelmista, joita olen myös yrittänyt omatoimisestikin kuntouttaa virallisten hoitojen lisäksi. On tosi turhauttavaa, kun toipuminen tapahtuu hyvin hitaasti. Toivottelen sulle sitkeyttä ja positiivista mieltä. Mä olen hyötynyt tosi paljon englanninkielisten sivustojen lukemisesta sekä netin vertaistukiryhmistä. Mun kuntoutumiseen liittyy paljon omaa tekemistä eli täytyy järjestellä arkea ja elämää, opetella uusia taitoja, jumpata ja treenata fysiikkaa, ylläpitää erikoisruokavaliota yms. Lisäksi olen joutunut tappelemaan hoidoista yms. Jotain mun tilanteesta kertoo, että osa lääkäreistä suositteli mulle tänä vuonna pysyvää työkyvyttömyyseläkettä (olen alle 40v) ja osan mielestä kykenen palaamaan oman koulutuksen (maisteri) tasoisiin töihin alle vuoden sisällä. Toivon kovasti, että sä saisit omaa terveyttäsi kuntoon ja että toipumisvauhti nopeutuisi vähitellen päästäksesi edistämään haaveitasi. Mä olen itse ollut huomaavinani, että toipuminen on pitkän junnaamisen jälkeen lähtenyt etenemään hieman ripeämmin, vaikka vauhti tuntuu edelleen mun kärsimättömälle mielelle liian hitaalta. Paljon voimia ja pitkää pinnaa sinulle! Muista pitää itsestäsi hyvä huoli, vaikka Murun hoitaminen onkin nyt ykkösenä.