Nimiäiset olivat minulle vähän samankaltainen kokemus kuin synnytys. Valmistelin tapahtumaa huolella, vaivalla ja antaumuksella; tapahtuman lähestyessä kävin levottomaksi; valmistautumisaika tuntui loppuvan kesken; lopulta se oli erilaista kuin olin ajatellut; olin koko ajan ihme draivissa ja vähän pihalla; en syönyt melkein koko päivänä mitään; tukijoukot kannattelivat ja kehuja tuli; käteen jäi paljon toipumista ja iso rakkaus!
Synnytys oli kyllä simppelimpi homma. Nimiäisten aikaan olin kuitenkin paremmin levännyt; sekä ennen että jälkeen juhlien oli varsin hyvin nukuttu yö!
Edelleenkään en voi kuin ihmetellä sitä että minulla on lapsi, oikea pieni ihminen täällä minun kanssani joka päivä ja yö. Hän on yhä enemmän henkilö - nyt hänellä on nimikin. Tänään, kaksi päivää juhlien jälkeen, nimi alkoi istua suuhuni ja tuli oikeasti käyttöön, aiemman kutsumanimen tilalle.
Rakkaani rakkaani rakkaani, äidin rakas. <3
Ihanaa! Varmasti ollut kivat juhlat :)
VastaaPoistaNo olin ihan pihalla koko ajan :D ja tuntui että koko ajan säädin jotain enkä ehtinyt kunnolla jutella kenenkään kanssa, ja jännitti ja oli nälkä ja yhtäkkiä juhlat olivat ohi ja kaikki lähtivät, ja tuli jälkikäteen mieleen useita asioita jotka olisi voinut järjestää paremmin.
PoistaMutta minä TEIN sen, annoin lapselleni nimen ja järjestin juhlat, ihan yksin (vaikka sain paljon apua esim. tarjoilussa, olivat langat kuitenkin minun käsissäni)! Ja moni vieras sanoi että oli hyvät juhlat; viihtyivät ja liikuttuivatkin. :) <3