On niin väsy, että ajatuskaan ei oikein kulje, enkä saa muotoiltua tekstiä. Kerkesin tuossa välissä olla huolissani, kun edellisen postauksen jälkeen oli pari lähes oireetonta päivää (okei, väsytti ja vilutti ja etoi vähän, mutta kiputuntemuksia tai turvotusta ei ollut ja valkovuoto hiipui hetkeksi ihan kokonaan). Siinä kelasin jo keskeytyneet keskenmenot ja kohdunulkoiset raskaudet ja vaikka mitkä. Sitten toissapäivänä jomotus ja polttelu alkoivat hiipiä takaisin, ja eilen pamahtivat oireet taas oppikirjan mukaan niin että huoli haihtui: jomotuksia, repäisykipuja, rinnat kipeytyivät, turvotus, nälkä, jäätävä väsy.
Eilen nukuttiin pitkään, vietettiin aamulla kaksi tuntia sängyssä (hain meille sinne aamupalat, luin sitten peiton alla omaa kirjaani, Muru katsoi piirrettyjä ja välillä halittiin). Iltapäivällä nukuttiin yhdessä päiväunet, joiden jälkeen vaivoin sain puettua meidät ja toimitettua pyykit kuivaushuoneeseen sekä lähikaupasta meille safkaa illaksi. Sitten syötiin, sitten lojuttiin sohvalla taasen kirjan ja piirrettyjen parissa, ja illan pimeydessä minun oli pakko syödä vielä toinen päivällinen. 😃
Tänään oli vähän aktiivisempi päivä, mutta väsy tuli alkuillasta taas, ja sohva kutsui. 😉
"Miksei minulla ole pikkusisarusta?", kysyi Muru eilen illalla (kun puhuttiin kaveriperheestä, johon sellainen pian syntyy). Ja hetken päästä: "Sinä voit tehdä minulle pikkusisaruksen." Hän on niin oikeilla jäljillä että oi! 💜
