Masu osuu yhä enemmän oviin ja sen sellaisiin. Kuvittelen mahtuvani kapeasta raosta ja vatsan ulottuvuus yllättää - sitä ei voi vetää sisään! Se tuntuu yllättävän myös muut ihmiset: minulle annetaan esimerkiksi bussin käytävällä turhan hintsusti tilaa, enkä mahdukaan ohi. Olen näennäissiro!
Painan nyt noin 200 grammaa enemmän kuin ennen raskautta. Sen ajatteleminen on paitsi hassunhauskaa, myös pientä levottomuutta herättävää: Täytyisikö sitä kuitenkin painaa enemmän? Mitenkäs H? Olisiko kannattanut tehdä jotain toisin? Jne. En enää näytä laihtuneelta (kuten pahoinvointiviikkojen jäljiltä näytin), joskaan en pyöristyneeltäkään, paitsi masusta. Turvotusta ei ole. Lihasta on lähtenyt, mikä osaltaan selittänee alhaisen painon. Syön ihan hyvin.
Painan nyt noin 200 grammaa enemmän kuin ennen raskautta. Sen ajatteleminen on paitsi hassunhauskaa, myös pientä levottomuutta herättävää: Täytyisikö sitä kuitenkin painaa enemmän? Mitenkäs H? Olisiko kannattanut tehdä jotain toisin? Jne. En enää näytä laihtuneelta (kuten pahoinvointiviikkojen jäljiltä näytin), joskaan en pyöristyneeltäkään, paitsi masusta. Turvotusta ei ole. Lihasta on lähtenyt, mikä osaltaan selittänee alhaisen painon. Syön ihan hyvin.
Kerään tuntemattomilta "oho, se on raskaana" -katseita. Tunnustelen ja katselen vatsaani melko estoitta - juuri nytkin lähikahvilassa. Saan kuvattua kavereille minuutin mittaisia möyryvideoita, kun aikaisemmin möyryn huipentuma kesti kerrallaan noin kymmenen sekuntia.
Sf-mitta oli ensin yläkäyrällä, sitten neuvolaa vaihdettuani yhtäkkiä alakäyrällä... Vahvasti riippuvainen mittaajasta siis. No, alakäyrällä olo sekä H:n hankalasti tulkittavissa oleva asento herättivät tällä viikolla terveydenhoitajissa halun lähettää minut ultraan.
Sironpuoleinen masu tämä on yhä, mutta kauniisti kasvaa koko ajan. Nyt ei ole ollut äkkinäisiä kasvupyrähdyksiä; odotan sellaista taas rv 35+0 tienoille. Haluan että pian tulee kevät ja voin kulkea takki auki ja esitellä tätä kaikille.
Ja kohta jo esittelenkin tuhisevaa, ääntelevää ja katselevaa H:ta (minkähän värisillä silmillä hän katselee?), ihmistä. Nyt hän saa oikeastaan tulla, koska olemme uudessa kodissa enkä ole enää töissä. Loppu hoituu kyllä, vaikka kaikki tavarat eivät ole vielä paikoillaan, sängystä puuttuu patjat (nukumme sohvalla), katosta puuttuu lamppuja ja muutamia vauvatarvikkeita olisi vielä hyvä hankkia.
Minusta ei enää tunnu, että "kaikki" on "pakko" saada kuntoon ennen kuin H tulee. H:n ei ole myöskään "pakko" kääntyä pää alaspäin (kirjoitan tästä aiheesta oman postauksen). Tässä on ihan hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti