Vietin eilen iltaa ystävien luona synttäreiden merkeissä, ja jäin vielä yöksi sohvalle. Esittelin ultrakuvaa, imitoin H:n zumbaliikkeitä, puhuin vauvatarvikeostoksista. Pääsin keskustelemaan hoidoista. (Usein minulta varovasti tai vähemmän varovasti kysytään, paljonko tämä maksoi, mutta en osaa sanoa tarkkaa summaa - ehkä jonakin pedanttina hetkenä otan ja kokoan kuitit yhteen paikkaan.) Kohtasin naisen, joka oli puolisoineen käynyt samalla klinikalla kuin minä.
Sain iltamissa sydäntälämmittävää huomiota ja hoivaa - vaikka show'n toviksi varastikin paikalle saapunut, jo kohdun ulkopuolelle ehtinyt vauva, mikä pikkuiselle (tämän kerran) sallittakoon. Eräs ystävä kertoi, että koirat nuolevat mielellään raskaana olevia, ja mietti mahtavatko ne haistaa odottajassa tapahtuneen hormonitoiminnan muutoksen. Ehkä sama vietti sai ystävälauman kerääntymään ympärilleni kehräämään välittämisen kudetta. Tai sitten ihan vain se, että he huomasivat huomionjanoni ja siitä nauttimiseni - tämän hoksatakseen tuskin tarvitsi olla Sherlock!
En tule hyväksymään masuntaputtelua ventovierailta eikä odottaja mielestäni missään nimessä ole julkista omaisuutta, jota saisi vapaasti kosketella ja kommentoida. Heittäydyn kuitenkin nauttien yhteisöjen lellikin rooliin: sen jonka vointia kysytään useammin kuin muiden, sen jonka erityisen tilan jokainen koko ajan muistaa. Olen ansainnut tämän!
En tule hyväksymään masuntaputtelua ventovierailta eikä odottaja mielestäni missään nimessä ole julkista omaisuutta, jota saisi vapaasti kosketella ja kommentoida. Heittäydyn kuitenkin nauttien yhteisöjen lellikin rooliin: sen jonka vointia kysytään useammin kuin muiden, sen jonka erityisen tilan jokainen koko ajan muistaa. Olen ansainnut tämän!
Heräsin sohvalta aikaisin, rauhaisana. Katselin sini-liilaa ututaivasta ja kuvittelin itseni aamuöiseen imetyshetkeen.
H on kanssani koko ajan. Näiden hetkien ainutlaatuisuus hehkuu.
H on kanssani koko ajan. Näiden hetkien ainutlaatuisuus hehkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti