Edelleen mua seuraa epämääräinen huoli tämän raskauden tiimoilta. Jos muksulla ei ole neurologisia vaikeuksia sen johdosta, että alkuraskaudessa kilpirauhasarvoni käväisivät ei-niin-ihanteellisina, hän on varmaankin liian pieni, liian iso, syntyy liian aikaisin, sokeutuu, kuolee, joudun synnyttämään sektiolla tai jotain muuta ikävää. Näin tosin taannoin unta, että synnytin sektiolla ja painelin seuraavana päivänä muina naisina töihin, joten unessa sektio ei ainakaan ollut kovin paha juttu. 😉 Enkä ihan oikeasti pelkää noita skenaarioita, mutta en myöskään pysty heittäytymään raskauden fiilistelyyn. Ehkä myöhemmin sitten!
Nyt jääkaapin ovessa komeileva pikkuisen "muotokuva" kyllä hälventää huolta ja konkretisoi vauvaa. Hän on jo ultrakuvassa ihan eri näköinen kuin isosiskonsa. Eilisen ultran mukaan pikkusisaruksella on kaikki raajat, sydän paikallaan (heh), mahalaukku, virtsarakko ja kaksi aivopuoliskoa 😃 ja riskit kehityshäiriöille seulonnan perusteella ovat minimaalisen pienet. Ultrassa hän peuhasi urakalla - sitä on niin hassua katsoa, kun toinen liikkuu enkä tunne sitä itse. Hänen kokonsa vastasi kahta päivää isompaa kuin mitä raskausviikot ovat. 🙂 (Laskettua aikaa ei kuitenkaan siirretty, se on 18.5.2020.)
Ehkä osasyynä negatiiviseen mielialaani on tämä jäätävä pahoinvointi ja väsymys. Alkaa ihan oikeasti tympiä viettää kaikki illat sohvalla viltin alla (iltaisin hiipii huonon olon lisäksi vilu) ja viihdyttää Murua piirretyillä tunti ja viikko toisensa perään. Alkaa tympiä etten jaksa tehdä mitään, en pysty laittamaan ruokaa (oi valmisruuan "ihana" maailma) enkä edes ostamaan ruokaa kuin yhdeksi päiväksi kerrallaan, koska en voi ennakoida, mikä seuraavana päivänä menee alas.
Aagh!
Mutta onneks meillä alkaa pian käydä siivooja 😉 ja lisäksi nyt on jo luvallista alkaa fiilistellä joulua! ❤️
Tosi kiva seurata sun blogia, koska ite oon vaan kaksi päivää jäljessä odotuksessa eli La 20.5.�� Tuo on kyllä tosiaan niin hassua, kun ultrassa tyyppi peuhaa menemään, mutta mitään ei tunne! ��
VastaaPoistaVoi kun jännää, samoja polkuja kuljetaan! :) Tsemppiä sullekin odotukseen ja tervetuloa seuraamaan!
PoistaHei! Löysin sun blogin ja kiva seurata toista joka on about samoilla viikoilla! Tuu lukee munkinblogia jos kiinnostaa =)
VastaaPoistaNoi huolet kuulostaa niin tutulta... en voi vieläkään uskoa et mä oon raskaana ja jotenkin tuntuu et joku menee kuitenkin pieleen.
Moi! Itse asiassa oonkin seurannut sun blogia jo ;) mutta vähän incognitona, eri tunnuksilla. :D Nyt voin ruveta seuraamaan tälläkin tunnuksella! Tervetuloa tänne lukemaan. <3 Mullahan tää raskaus alkoi ekasta inssistä, toisin kuin sulla joka oot kulkenut pitkän tien, mutta musta tuntuu että jotenkin pöllämystyin siitä että tää alkoi niin nopeasti, eikä mieli vielä oikein tajua. :D Ja varsinkin tota kilpirauhasasiaa vatvon melkein joka päivä. No, varmaan vatvon aikani ja sitten jossain vaiheessa se huoli hälvenee.
PoistaTsemppiä ja uskoa sullekin odotukseen!
Haa! Vakoilija! ;) Löysin ihan sattumalta sun blogin ja ihmettelin että miksi ihmeessä me ei oltais törmätty aikaisemmin! :) <3 Luin tässä jo vanhoja kirjoituksiasi esikoisesta ja itkin silmät päästäni! Voi että!!
PoistaHaha vakoilija. ;) Joo, olen ollut jo jonkin aikaa kiinnostunut säästämisestä, sijoittamisesta ja vaurastumisesta, ja näiden tiimoilta lueskellut blogiasi, ja sitten blogisi tulikin lähelle mun elämää myös toisella tapaa. ;) Ihana että oot saanut tunteellisia elämyksiä mun tekstien parissa, varsinkin esikoisen odotusaika sekä pikkuvauva-aika oli kyllä todella tunteikasta (hyvässä ynnä pahassa)!
PoistaToivottavasti meillä molemmilla odotus jatkuu hyvin! :) <3