Syksyisiä puuhia (Muru pian 1 v 4 kk)

Eilen illalla hiekkalaatikolta löytyi pienten muurahaisten pesä - sekä pihlajanmarjoja. Ehdotin, että Muru omaan suuhun laittamisen sijasta antaisi marjan muurahaisille. Sitten hän asetteli niiden pesään hartaana kymmenkunta marjaa ja sanoi jokaisen kohdalla "tiitti" (kiitos). <3

Hän on niin ihana! Voisin sanoa että tämä on ihana ikä, mutta hänellä on ollut näitä ihania ikiä ennenkin, joten sanon että hän on yleisesti ihana tyyppi. <3

Parasta nyt (äidin mielestä) on vieraiden moikkailu pihoilla ja kaupassa ("moi!"), teatraalisen ihmettelevä pyöreäsuinen ilme kun hän sanoo "oho", tarmokas roskien vienti itse roskikseen, sekä tuo kiittäminen ("tiitti" korvaa myös "ole hyvän"). Hänen kanssaan voi käydä keskusteluja, ja se on mahtavaa. 

Yksi päiväkotimme aikuinen sanoi eilen, että Muru on alkanut puhua hoidossakin tosi paljon, "ei pelkkää omaa puhetta vaan ihan ymmärrettäviä sanoja". Mietin itsekseni, että Murulla ei kyllä missään vaiheessa ole ollut ns. omaa puhetta eli höpökieltä - vaikka hänellä onkin ollut paljon sellaista puhetta, jota ymmärtää vain äiti. Kun Muru sanoo jotain, pystyn lähes poikkeuksetta päättelemään mitä hän tarkoittaa, ja hän käyttää sanoja johdonmukaisesti (esim. "mämmä" tarkoittaa aina märkää). Nyt hänen puheensa alkaa aueta muillekin. :) 

--

Muita uutisia: En meinaa jaksaa arkea. Väsyttää ihan koko ajan. Lisäksi Murun päiväkodin toimintatavat ahdistavat minua edelleen, vaikka Murulla sinänsä onkin siellä kivaa. Olemme jonossa toiseen hoitopaikkaan, mutta en tiedä minkä mittaisen ikuisuuden joudumme jonottamaan, ja välillä mietin, pitäisikö sittenkin jäädä nykyiseen paikkaan. Mutta kun lähes joka päivä tulee paha mieli jostakin siellä. Olen ottanut asioita puheeksi, mutta tuntuu että se ei hirveästi auta, eikä minulla ole voimavaroja uudestaan ja uudestaan puhua.

Onneksi on perjantai! Hyvää viikonloppua lukijoille. :)