Syksyisiä puuhia (Muru pian 1 v 4 kk)

Eilen illalla hiekkalaatikolta löytyi pienten muurahaisten pesä - sekä pihlajanmarjoja. Ehdotin, että Muru omaan suuhun laittamisen sijasta antaisi marjan muurahaisille. Sitten hän asetteli niiden pesään hartaana kymmenkunta marjaa ja sanoi jokaisen kohdalla "tiitti" (kiitos). <3

Hän on niin ihana! Voisin sanoa että tämä on ihana ikä, mutta hänellä on ollut näitä ihania ikiä ennenkin, joten sanon että hän on yleisesti ihana tyyppi. <3

Parasta nyt (äidin mielestä) on vieraiden moikkailu pihoilla ja kaupassa ("moi!"), teatraalisen ihmettelevä pyöreäsuinen ilme kun hän sanoo "oho", tarmokas roskien vienti itse roskikseen, sekä tuo kiittäminen ("tiitti" korvaa myös "ole hyvän"). Hänen kanssaan voi käydä keskusteluja, ja se on mahtavaa. 

Yksi päiväkotimme aikuinen sanoi eilen, että Muru on alkanut puhua hoidossakin tosi paljon, "ei pelkkää omaa puhetta vaan ihan ymmärrettäviä sanoja". Mietin itsekseni, että Murulla ei kyllä missään vaiheessa ole ollut ns. omaa puhetta eli höpökieltä - vaikka hänellä onkin ollut paljon sellaista puhetta, jota ymmärtää vain äiti. Kun Muru sanoo jotain, pystyn lähes poikkeuksetta päättelemään mitä hän tarkoittaa, ja hän käyttää sanoja johdonmukaisesti (esim. "mämmä" tarkoittaa aina märkää). Nyt hänen puheensa alkaa aueta muillekin. :) 

--

Muita uutisia: En meinaa jaksaa arkea. Väsyttää ihan koko ajan. Lisäksi Murun päiväkodin toimintatavat ahdistavat minua edelleen, vaikka Murulla sinänsä onkin siellä kivaa. Olemme jonossa toiseen hoitopaikkaan, mutta en tiedä minkä mittaisen ikuisuuden joudumme jonottamaan, ja välillä mietin, pitäisikö sittenkin jäädä nykyiseen paikkaan. Mutta kun lähes joka päivä tulee paha mieli jostakin siellä. Olen ottanut asioita puheeksi, mutta tuntuu että se ei hirveästi auta, eikä minulla ole voimavaroja uudestaan ja uudestaan puhua.

Onneksi on perjantai! Hyvää viikonloppua lukijoille. :) 

Yksin huoltajana: Puolison puute

Lapsen kasvattamisessa ilman puolisoa - tai kanssavanhempaa - hankalimmalta on minusta tuntunut se, että en saa apua, jos tarvitsisin sitä akuutisti. Jos toivon jonkun  ystävistäni jeesaavan siivouksessa tai Murun kanssa, yleensä ystävä on buukattava 1-2 viikkoa etukäteen. Mistä tiedän, onko minulla sitten sinä päivänä sellainen olo, että tarvitsisin apua tai edes haluaisin tavata ketään - mitä jos tahtoisinkin vain olla Murun kanssa kahden? Minun pitäisi pystyä ennakoimaan uupumiseni, hallitsemaan riskejä etukäteen. 

Havittelen spontaania seuraelämää, mutta nykykulttuuri ei mahdollista sitä (monien kalenterit ovat täysiä viikoiksi eteenpäin). Havittelen myös tukiverkkoa, joka olisi helposti saatavilla ja aulis auttamaan. Etukäteen ajattelin, että "chosen family" korvaisi puolison - onhan minun elämäni aina ollut sosiaalisesti rikasta. Mutta ihmisillä on omat elämänsä, mikä korostuu entisestään kolmenkympin tällä puolen, eikä Murun vanhemmuus ja hänen hyvinvoinnistaan vastaaminen lopulta ole kenenkään muun elämää kuin minun. Haluaisin elää niin että koko kylä kasvattaa, mutta se tuntuu tässä yhteiskunnassa hankalalta.

Tässä mainio, englanninkielinen artikkeli "kyläilmiöstä" ja siitä mitä äiti voi tehdä, kun se kylä puuttuu ympäriltä. Vinkeistä olen ottanut käyttöön ainakin sen, että muistelen missä tilanteissa olen aiemmin kokenut yhteisöllisyyttä, ja yritän tuoda vastaavaa arkeemme - esimerkiksi leirit, harrastustapaamiset. Tämä meni vähän sivuun puolisoasiasta, mutta linkittyy vahvasti arjen yksinäisyyteen ja siihen, mitä on kantaa vastuu perheestä yksin. 

Eilen Muru meni poikkeuksellisen aikaisin nukkumaan, siis kahdeksalta. Heräili vielä toviksi rinnalle puoli yhdeksän aikaan. Tästä minulla meni vielä tunti päästä itse sänkyyn.  Tein ns. pakolliset, eli söin, laitoin pyykit rumpuun sekä siivosin tiskialtaan, jossa löllyi lemuava keko puoliksi huuhdeltuja kartonkipakkauksia, likaisia astioita, ruuanjämiä, Murun ruokalappu ja tiskirätti (siis sori graafinen kuvaus, ja olen sinänsä melko siisti ihminen, ainakin sellainen joka ei keräile haisevia kosteita bakteeriläjiä keittiöön - mutta yh-arjessa monestikin käy näin!). 

Jalkapohjani on ollut kipeä jo monta päivää, kuka hieroisi? Millä ajalla? Tällaisia asioita mietin, kun mietin sinkkuvanhempana olemista. 

Jos joku on yökylässä, parasta on se että saa valmiin aamiaisen! Viime aikoina kyläilleet kummitäti ja vaari molemmat heräsivät ennen minua ja Murua ja keittivät puuron.

Lukijoita ehkä kuitenkin kiinnostaa se lemmenelämäni? No, on mulla Tinder! Siihen se on toistaiseksi jäänytkin. :D En juuri kaipaa romanttista kanssakäymistä, lähinnä vain sitä arjen apua. Sitä että joku pyytämättä huikkaisi: "minä hoidan!" Ajatus siitä että lähtisin treffeille, saati että siksi aikaa hankkisin Murulle hoitajan, kun olemme muutenkin työssäkäyntini myötä melko paljon erossa toisistamme... Se on kaukainen eikä mitenkään erityisen houkutteleva ajatus. 

Kun laitan Murun hoitoon, lähden mieluummin yksin joogaan, kylpylään (oi syksy, kylpyläsesonki alkaa!) tai lasilliselle kirjan tai päiväkirjan kanssa. Lasin yli voisin kevyesti flirttailla, jos joku kiinnostava tulisi vastaan ja jaksaisin nostaa katseeni ja ajatukseni kirjasta/päiväkirjasta. Todellisuudessahan Murun ollessa hoidossa en yleensä edes mene mihinkään edellämainituista, vaan nukun pitkät päiväunet ja/tai istun sohvalla syömässä karkkia, juomassa teetä (ah rauhalliset teehetket), lukemassa lapsiperheaiheisia lehtiä ja ajattelemassa Murua!

Ja hei, vaikka tästä tekstistä ehkä välittyy uupuneisuutta ja vähän sellaista negaa, valittaminen ei ole tarkoitukseni, vaan koen että itsellinen vanhemmuus on juuri minua varten. Haasteita siihen kuuluu, mutta myös vapaus, ylpeys ja ilo.

Palataan treffiaiheeseen, hmm, sitten kun olen kahden lapsen äiti ja nuorimmainenkin päiväkodissa? ;) 

Murun sanavarasto 1 v 3 kk iässä

Olen jo pitkään aikonut tehdä tällaisen koosteen, ja nyt alkaa olla viimeiset hetket, koska Muru oppii uusia sanoja niin vauhdikkaasti, ettei niitä kohta enää pysty listaamaan! 

Tällaisia meillä siis jutellaan:

Aai = hellittelyn, halimisen ja köllöttelyn ääni 

Akka = jalka 

Ambuu = ambulanssi

Ampui = hampulit eli hampaat 

Ampuu = ampiainen 

Attaa = rattaat

Attu = hattu 

Auauau (Muru sanoo puolestani näin, kun puree minua) 

Autu/antuu = auto 

Baa = banaani 

Ei

Haippa/appa = vaippa

Heippa 

Heipä/himpä/impä = leipä

Ikka = lika/likainen 

Imma = ilma (hän oppi tämän helteillä, kun puhuttiin että on kuuma ilma) 

Immä = silmä/silmälasit/aurinkolasit 

Intu = lintu 

Ittuu = istumaan 

Ittä = vettä 

Kaa = kala

Kakka

Kiija = kirja

Kinkä/kingä = kenkä

Kokki = korkki 

Kooa = korva 

Kukku = kurkku

Kukkuu

Kuua = kuuma/kylmä

Mammam = nam nam

Moi

Mummu 

Mämmä = märkä

Najje = nalle
Noin

Oho

Okka/ukka = roska

Pa/pa-pa = pastilli 

Paao = pallo

Pampa = panta, jonka hän usein nyppää päästäni ja asettaa omaan päähänsä
Papa = napa

Pii = piirtää 

Piioo = piiloon 

Piipaa = ambulanssin ääni 

Pippi = pimppi 

Poi = pois 

Pss = pissa 

Puppa = potta (tai ulkona ollessa puska) 

Puppi = "putki" eli kangastunneli, joka meillä on olohuoneessa 

Pupu 

Pää
Ta-taa! = Tadaa! 

Tiitti = kiitos

Titta = tissi(maito) 

Toi = toinen 

Tsu tsu = juna
Tua = tuolla
Tähä = tähän

Täte/täti = käteen/käsi

Täti = oma täti tai kuka tahansa vieras aikuinen (myös sedät)
Ukku = lukko
Uppi = huppari/huppu

Vauva

Äiti

Muru toistaa usein perässäni, kun nimeän jotakin, ja osa näistä uusista sanoista jää heti aktiiviseen käyttöön, joten lista kasvaa melkein joka päivä. 

Eläinten äänet:

Baa (lammas) 

Hau hau
Huhuu

Ihhahhaa (viittaa sekä hevosiin, merihevosiin että kaikenlaiseen ratsastamiseen, esim. leikkimopolla; myös legoukko laivan kyydissä kylpyammeessa menee "ihhahhaa") 

Iii (kissa) - tämä on hassu vinkuva ääni

Kaa kaa (ankka)
Ki kii (lokki) 

Kua (sammakko) 

Mölö (mölyapina... tämä on meillä eräässä kirjassa) 

Pii pii (hiiri) 

Tsh tsh (orava) 

Suhina, jonka Muru tekee kielellään, on ampiaisen/mehiläisen, kärpäsen ja sudenkorennon ääni. Murina taas on esimerkiksi dinosauruksen, leijonan ja tiikerin ääni sekä vihaisuuden ääni (jos kysyn "onko Muru vihainen" tai sanon "äiti on vihainen", hän vastaa murisemalla). Hän osaa myös tehdä jonkin sortin röhkimisäänen (possu). 

Hän kutsuu tuttuja ihmisiä nimellä, useimmiten alkutavulla, joskus koko nimellä. Hänellä on kaksi nukkea, joita hän kutsuu samaan tapaan nimellä tai nimen puolikkaalla. Samoin hän kutsuu alkutavulla siskoni koiraa ja kaikkia sen näköisiä koiria. 

Lisäksi hän on vastikään oppinut sanomaan oman nimensä! Hän sanoo sen esimerkiksi esitellessään omia kehonosiaan ja vaatteitaan, katsoessaan peiliin ja nähdessään kuvan itsestään - sekä kysyttäessä "kuka sinä olet" tai "kuka on äidin rakas"! <3 

Syksy

Olen nauttinut hellekesästä tosi paljon - iltapäivistä rannalla Murun kanssa ja siitä että uimavesi on ollut ihan oikeasti lämmintä. Että helteet ovat kerrankin kestäneet niin pitkään että olen ns. ehtinyt niihin mukaan: ehtinyt tehdä rannalla käymisestä tavan, pukeutua kyllikseni hepeneihin, istua piknikvilteillä ja syödä jätskiä. 

Mutta syksyistä tykkään aivan erityisesti! Eilen oltiin puistossa paljain jaloin, ehkä viimeistä kertaa tänä vuonna? Yöksi laitoin villasukat jalkaan. 

Viime syksyltä odotin selkeyttä. Samoja viboja on nytkin. Syksyt ovat samaan aikaan tasaavia ja energisoivia.