Olen viime päivinä pari kertaa mehustellut tätä: Olen neuvolan asiakas! Käyn perhevalmennuksessa. Nyt minä vihdoin, ei kukaan muu. Minä olen odottaja.
Töissä törmäsin listaan, jossa luki nimeni kohdalla "jää äitiyslomalle 3/2017". En enää katkerana katsele kun muut jäävät (ja palaavat, ja minulla tyhjä kohtu kumisee), vaan nyt MINÄ jään!
Vauvakuumeineni olin pitkään kaapissa, tai siitä puhuttiin kaveripiirissä läpän tasolla. Kaupan kassat lienevät kuitenkin olettaneet minut odottajaksi jo vuosia, koska olen ostellut Vauva-lehtiä. Julkisissa kulkuvälineissä luin niitä vaivihkaa, kuin luvatta. Saman luvattomuuden tunteen kanssa hiipparoin vauvanvaateosastoilla. En halunnut selitellä, jos joku tuttu näkisi. (Selittäminen merkitsi itkuryöppyä.)
Kymmenen vuotta sitten tuttu pariskunta oli selän takana veikkaillut että minä ja eksä saamme vauvan, kun hyllyssäni oli raskausaiheinen kirja -- no, sen jälkeen kirjat ovat pysyneet suljetussa kaapissa.
Kymmenen vuotta sitten tuttu pariskunta oli selän takana veikkaillut että minä ja eksä saamme vauvan, kun hyllyssäni oli raskausaiheinen kirja -- no, sen jälkeen kirjat ovat pysyneet suljetussa kaapissa.
Kun aloittelin projektia (tein päätöksen hoitojen aloituksesta ja lopulta varasin ensikäynnin) noin puolitoista vuotta sitten syksyllä, annoin itselleni luvan sekä hankkia vauvanvaatteita että lukea Vauva-lehtiä julkisesti. Otin kirjat esiin piilostaan ja tuumasin että kysykää vaan, minähän kerron! Jo sitä ennen olin pitänyt asunnossa esillä yhtä kauniisti kuvioitua harsoa ja herkutellut ajatuksella, että se on ihan oikea vauvaharso.
Kun H:n vaatteita alkoi kertyä, ajattelin että voisin pestä niitä ihan fiilistelyn vuoksi, mutta se jotenkin aina unohtui. Kerran tai pari laitoin muutamia kuivia vauvanvaatteita omien märkien vaatteideni viereen kuivaustelineeseen, ja siitäkin sain jo aikamoiset kiksit.
Tässä nyt mennään, H:n perjantaipöhinät ja asuntopöhinäinen, univelkainen minä. Olen tosi onnellinen.
 |
| Niin että MINÄ jään! |
Kun mä luin tätä sun kirjoitusta, tajusin että mulla ei ikinä ole ollut vauvakuumetta. Onkohan ollut edes lämpöä? Kuten blogissani tunnustin, olen joskus ostanut jotain vaaleanpunaisia neulelankoja tms., mutta ei se ole ollut konkreettista halua. Olen jopa karttanut vauvoista puhuvien työkavereiden seuraa, mutta en kateudesta tai omasta vauvahimosta (kuten on ainakin joskus oletettu), vaan koska ei ole yhtään kiinnostanut. Mulla on itseäni 10 vuotta vanhempia lähisukulaisia, joten sain teini-ikäisenä hoitaa vauvoja mielinmäärin ja olen moninkertainen täti ja kummitäti jne. Mutta ne omat muksut - niitä en ole koskaan kaivannut. Mutta kiitos tästä tunteesta, se oli mulle kiinnostava kokemus.
VastaaPoistaSulle ja H:lle sen sijaan toivon ihania hetkiä. Te tutustutte vähitellen ja teistä tulee äiti&beibi-pari <3
Olipa kiva kuulla että tarjosin sulle ahaa-elämyksen. :) Kiitos kommentista! <3
Poista