Masu masunen!
Selinmakuulla sitä voi käsin hölskytellä kuin vesi-ilmapalloa, mutta ilmapallo on äkkiä kasvanut kokoa. Kaksi viikkoa sitten kavereiden hölskytellessä ("kokeile!" "en uskalla!" "kokeile vaan!" "haha vähän siisti") se oli aika pieni. Myös viikko sitten se oli vielä melko vaatimaton.
Kylkimakuulla masu valahtaa voimakkaasti sivulle ja näyttää ylimääräiseltä osalta kehossa. Nyt H on kuitenkin vallannut alaa myös ylävatsalta: potkut navan korkeudelle eivät enää ole vallan harvinaisia, kylkimakuulla masun pömpsö ulottuu yli navan, kohdun supistuessa kohdun yläreuna näkyy ja tuntuu navan yläpuolella (kun se muinoin tuntui alapuolella... olipa se silloin pieni).
Lisäksi masu on nyt niin iso, etten selinmakuulla enää näe sen alapuolta kokonaan. Tämän ilmiön huomasin ihan vähän aikaa sitten, joulunpyhinä.
Ja yksi jännä oire on ollut muutaman viikon: Napaan välillä sattuu. Tai siis navan taakse, kiristää ikään kuin navasta sisäelimiin kulkisi vaijeri joka olisi välillä liian tiukalla. Hassua!
Äkillisesti istumaan noustessa saattaa vihlaista alavatsaa jommalta kummalta puolelta. Tätä on ollut alkuraskaudesta saakka, mutta nyt se on vähän yleistynyt. Varsinaista supistelua aiheutuu psyykkisestä stressistä enemmän kuin fyysisestä. Se ei kuitenkaan tee kipeää. 'Kohdun kasvukivuiksi' tulkitsemani menkkamaiset jomotukset jäivät alkuraskauteen. Ihoa hiukan kiristeli joitakin viikkoja sitten, nyt ei.
Olen ylipäänsä ollut jomotuksista ja kolotuksista hyvin vapaa; satunnainen napakipu ja vihlaisut ovat ainoat tuntemukset joita voin nyt raportoida, eivätkä ne haittaa minua. Viime viikolla (siis jo ennen joulusyömisiä, toim. huom.) oli ähkyn tunnetta ja närästystä ja vatsa tuntui kovin palloisalta, mutta kyse oli onneksi ohimenevistä vatsavaivoista eikä pysyvästä oireesta (kop kop!). Viime viikolla myös alaselkä tuntui ensimmäisen kerran reagoivan vatsan painoon, mutta tällä viikolla olen ollut vailla selkätuntemuksia.
Masu on yhä ulospäin vaatimaton, mutta jo näkyvä seuralainen.
Synnytyskumppani lahjoitti ihanan ihanan bola-pallon, joka nyt helisee masua vasten. <3
Ja yksi jännä oire on ollut muutaman viikon: Napaan välillä sattuu. Tai siis navan taakse, kiristää ikään kuin navasta sisäelimiin kulkisi vaijeri joka olisi välillä liian tiukalla. Hassua!
Äkillisesti istumaan noustessa saattaa vihlaista alavatsaa jommalta kummalta puolelta. Tätä on ollut alkuraskaudesta saakka, mutta nyt se on vähän yleistynyt. Varsinaista supistelua aiheutuu psyykkisestä stressistä enemmän kuin fyysisestä. Se ei kuitenkaan tee kipeää. 'Kohdun kasvukivuiksi' tulkitsemani menkkamaiset jomotukset jäivät alkuraskauteen. Ihoa hiukan kiristeli joitakin viikkoja sitten, nyt ei.
Olen ylipäänsä ollut jomotuksista ja kolotuksista hyvin vapaa; satunnainen napakipu ja vihlaisut ovat ainoat tuntemukset joita voin nyt raportoida, eivätkä ne haittaa minua. Viime viikolla (siis jo ennen joulusyömisiä, toim. huom.) oli ähkyn tunnetta ja närästystä ja vatsa tuntui kovin palloisalta, mutta kyse oli onneksi ohimenevistä vatsavaivoista eikä pysyvästä oireesta (kop kop!). Viime viikolla myös alaselkä tuntui ensimmäisen kerran reagoivan vatsan painoon, mutta tällä viikolla olen ollut vailla selkätuntemuksia.
Masu on yhä ulospäin vaatimaton, mutta jo näkyvä seuralainen.
Synnytyskumppani lahjoitti ihanan ihanan bola-pallon, joka nyt helisee masua vasten. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti